Onneksi tuli tilalle valokuitu. Oikeasti täällä puolensadan kilometrin päässä kirkonkylän palveluista välttyy muutamissa asioissa turhilta ajeluilta, ja homma muutenkin tapahtuu tikitakinaksnaks.
Passin hakeminen on hyvä esimerkki. Mummelin passi on tulossa leimoja täyteen ja viisumi on uusinnassa lähiaikoina. Uuden passin hakeminen tapahtui netin kautta noin kymmenessä minuutissa. Valokuva meni hakemukseen yhdellä klikkauksella digitaalisesti suoraan paikallisesta kuvaamosta, jossa Mummeli pystyi pyörähtämään silloin, kun kävi työmatkallaan kirkolla.
Sormenjäljet siirtyivät edellisestä passihakemuksesta, kunhan ilmoitti kaikkien sormien olevan tallessa. Maksu nettipankin kautta ja homma oli sillä selvä.
Passin laskeutumisesta paikalliseen R-kioskiin tulee viesti puhelimeen ja sähköpostiin, jolloin sen voi kipaista hakemassa. Tai valtakirjalla haetuttaa, jos niin paremmin sopii.
Jotkut asiat eivät tekniikan myötä ainakaan hankalammaksi ole menneet. Suosittelen palvelun käyttämistä muillekin...
Tukikohasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti