Ukan kierrellessä vielä etelämmässä Kasperin pirssin maalausreissulla Liedossa, oli Arttu pistänyt muutaman pölkyn saleiksi ja veistellyt niiden reunat suoriksi. Sen jälkeen oli ollut vuoro päreen kiskomisen. Hyvin oli päre luistanut kaikista saleista. Lapin puusta oli pystynyt kiskomaan pärettä myös sydänpuun suuntaan, mikä ei Keski-Suomen hyötykasvupuusta ole mahdollista.
Armas esitteli verstaallaan kolmea sankaa vailla olevaa koppaa, jotka hän oli jo valmistanut Naruskan puusta. Komeita hiukan punertavia olivat kopat perusväriltään ja puun sitkeys oli ollut omaa luokkaansa vääntelyissä muotoonsa.
Arttu esitteli ensimmäistä tekemäänsä puupyttyä, johon hän oli hiljattain uusinut katajavanteet. Pytty on vuosimallia 1950, eli haristumatta se on säilynyt vaatimattomat 65 vuotta.
Jos joku kulkee Petäjäveden suunnilla, niin saattaa kannattaa poiketa Armaan verstaalla katsomassa, miten pärekorit ja puupytyt tekijältä syntyvät. Ukalta saa ajo-ohjeet. Verstaalla on tuotteita myös myynnissä, vaikkakin varastot eivät isoiksi ehdi kasvamaan, kun tavarat viedään lähes käsistä.
Ukka lupasi taas toimittaa uutta Lapin pärepuuta, kunhan tämä kiintokuutio on kopiksi muuttunut. Armas arveli pärjäävänsä parin kopan päivävauhdilla pitkälle syksykesään, kun välillä pitää keskittyä puupyttyihinkin.
Tukikohasta lumikelin ajopäivästä silmät suittirenkaina tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti