Tipitiit tervetulemas Tukikohtaan!

Ei täällä keväällä kovin voi retostella, mutta onpahan sen verran ottanut askelia lämpimämpään suuntaan, että muuttolintuhavaintojakin on päästy tekemään. Mustarastas ei täällä tiettävästi talvehdi, mutta ainakin yksi ilmestyi tontille toissapäivänä. Eilen kuului vuorostaan puolikuulintu peipponen, vaikkakaan sen paremmin Mummu kuin Ukkakaan ei onnistunut laulajaa kuin kuulemaan.

Pyhäpäivänä Ukka laitteli muutaman lintupöntön entisten lisäksi Tukikohdan tontille. Omaa pönttötehdasta ei ole perustettu, eikä näillä näkymin ole suunnitteillakaan. Sattui nimittäin Bilteman myymälässä Ukka sellaisen kuormalavan ääreen Jyväskylässä, että kymmenkunta pönttöä vaihtoi omistajaa laakista. Ei nykyhinnoilla inspiroi lautatarhalle lähtemään, kun kiinnitystä vaille olevia höylälaudasta tehtyjä pönttöjä saa ostaa seitsemän €uroa kipale.

Ukka ihastui näissä pöntöissä avausmekanismiin. Ja toiseksi ne ovat erittäin laadukkaasta puutavarasta tehtyjä ja lentoaukko on oikeaoppisesti rakennettu. Pitää luontoillan ohjeen mukaan lentoaukon suojalevyn olla millin pari isompi kuin varsinainen aukko, jolloin lentoaukkoon jää puureuna linnun höyhenpeittoa vasten. Tärkki homma.

Etulevy on lukittu metallisokalla, jonka avaamiseen ei kesken kaiken minkään eläimen kyvyt ilmeisesti riitä. Pönttöä puhdistettaessa sokan avaaminen onnistuu pienellä sormenliikkeellä.

Ukka syyllistyi luultavasti kuolemansyntiin pönttöjä kiinnitellessään. Elävään puuhun ei saisi ruuvia kiertää, mutta jos ympäristörikoksesta syyte tulee, niin joutaahan tästä vaikka linnaan lähteä, joutomies kun on.

Sen verran ostopönttöjä tuli entrattua, että Ukka poraili niihin lauluoksan pöntön asukkaille. Ympäristörikoksen oikeudenkäynnissä sitä voi käyttää puolustuksena lievempää tuomiota anottaessa.

Tukikohasta pönttöasukkaita odottelemisiin tähän.