Kolomempäivän pikareisu Norjaan. (2834)

Ensmäästä kertaa pääsimä emännänkans Norjan ruskaa vilikuileen. Entisesä elämäsä oltiin Naruskala ninko täittervasa kiinni koulukasryhymisä kaikki syyskuut ja vielä lokakuutaki. Sonnyt ohi, ja pittää alakaa totuttelemmaan enimmäkseen semmoseen elloon, että voi tullajamennä ninko halvaa.

Oon sanonnu aina, että Norja on hienomaa. Pakko sannoo taas se sama. Met emmä kyllästy niihin vuoristomaisemmiin ja merimaisemmiin. Jamuutonki Norjasa on suomalaiset hyväsähuuvosa, kun kaikki palavelut pellaa viimesempääle.

Emäntäse joutaa kuvvailemmaan minuva enempi, kun jonkuppittää ajjaa. Ja toistaseksi son Ukka Matimpoijjan homma.

Tuoson muutama kuva sekä Norjasta että Suomempuolelta Saanalta, mihin emännyys kiipesit ensmäästäkertaa ja pääs näin totteuttammaan monivuotisehhaaveesa. Viimeset kuvat on Saanarruskasta 2023. Muut Norjasta, pääkohe oli Senjan saari. Voimma suositella.

 

Sunnuntaiaamusta keskiviikkoehtooseen oli reisula ajallista mittaa. Kilometrejä synty likelle 1500 sopevina päiväannoksina. Norjan siirtymät olit lyhvempiä. Lähtö Urputieltä ja palluu Urputiele.

Reisukuvat ovvähämmyöhäsä, kun olema ollu Onnelasa puusavotoimasa Raisan ja Kasperin avuksi, että kaikki polttopuut saahaan katostenalle. Se on meillessopivaa hyötyliikuntata ja apu tieten Onnelavväjele.

Urputien tukikohasta loppukuusta eteläiseen Suomeen suunnittelemissiin tähä.