Syksy on ollu Naruskan kävijöile ainaki ilimojesa puolesta viimesen päälle. Vesisajepäivät mahtuu kuuvelta viikolta yhen käin sormiin.
Hyvin rytmitty myös mettästäjien ja leirikoulukkaijjen viikot. Sehä on tievosa, että leirikoulut vallottaa Tukikohan syyskuun kolome ekaa viikkova ja mettämiehet sitte seuraavat. Mettämiehetki alakaa vuosien opastelun jäläkiin tajuumaan sen, että lehti ku on puusta pois, nin sillon mettästäjän olot petraantuu. Linnut pyssyy esimerkiks koirien haukusa paremmin kun ruskalehtien aikaan.
Lintusaalista on tullu. Isompaa ja pienempää ja siltä väliltä. Tukikohan peltikaton alla asustelleijen mettämiesten kunniaksi voi huoleti sanova. että järki on ollu mettässä mukana. Ja siton käytetty.
Hirvestä on jakkaa usseemmallekkin pyytömiehelle lihhaa. Ja mettosta. Mutta ku pienimpiin riistaelläimiin mennään, ni eiköhä se oo paras, ku yks syö. Ja muut kuolaa ja kattoo vieresä. Ninko vaikka pyypaistija yhestä pyyparasta...
Tukikohasta kolomeesattaakolomeekymmentä neliötä siivoojan silimin kattelemisiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti