Pihakaljamista on viime vuoden syksyltä epämiellyttäviä muistoja. Ukkahan lennätti koiranrehuja kertaalleen tuossa pihamaalla, jos joku muistaa. Ja edellisenä, vai sitä edellisenä syksynä Mummeli teloi nilkkansa tuusannuuskaksi. Ja kaikki ei tullut yksin kömpelyydestä, vaan osasyynä oli liukkaus.
Ja sitä samaa pihaliukasta on tiedossa näistäpuolin. Kuten kuvasta näkyy.
Maantie soseutuu vääjäämäti myös. Sääliksi alkaa käymään niitä harvoja autoilijoita, jotka Naruskantietä joutuvat näillä keleillä käyttämään. Aikaa on varattava tuplasti ainakin tälle soratieosuudelle.
Ukka on muuten tekaissut yhdet liklaksarjat tällekin syksyä. Tai jos ei ihan liklakkia, niin ainakin komiasti lensin kyljelleni Rovaniemellä. Viime perjantaina. Ei ole oikein viittiny ittiään alkaa kehumaan, miten sitä vanha mies vieläkin on nuoruusvuosiensa kimmoisassa kunnossa. Ainakin, jos lopullisia vaivoja pahimpiin tyrkyllä olleisiin vertailee.
Päähän ei sattunut, kyynärpäähän kyllä. Siihen jysähti koko rapian yhdeksänkymmenen kilon paino, eikä liikesarjan aluksi aata ehtinyt sanomaan. Ja puolta tuntia aikaisemmin pälyilin Rovaniemen Motonetissä kumisia nastapohjia kenkäparin päälle. Jätin tietenkin ostamatta. Pää jos olisi sillä voimalla alijäähtyneen veden rakentamaan jäätikköön kumahtanut, niin runoilut olisi runoiltu.
Huomenissa vien puukkomestari Vasaraa kaupunkireissulle Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Jos muistan, niin saatan ostaa hakkapelittaa saappaan pohjaan. Sitä saattaa tarvita, kun tämä talvi näyttää olevan tätä ittiään.
Tukikohasta rämpsyilemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti