Puulämmitteisen talon lämmityskattilan puhdistaminen on välttämätön vähintään kerran kuukaudessa, koska sillä lämmitetään vain ja ainoastaan käyttövettä. Sitä kuluu kesäaikaan reippaanlaisesti, kun päivittäin saunotaan ja astianpesukonekin pyörii kuumalla vedellä.
Koivumerkkiset puut ovat nokeavaa sorttia silloin, kun vetoluukkuja ei pelkän vedenlämmityksen vuoksi voi pitää pitkään auki. Kattilan 150 kW nimellisteho tärhäyttää vedet kuumaksi puolessa tunnissa, jolloin automatiikka sulkee vetoluukut, ettei pannuhuone muuttuisi höyryhuoneeksi.
Kahdelta puhdistajalta sunttien ja alakanavien raspaaminen ja harjaaminen vievät rapian tunnin. Ukka saa yksikseen aikaa kulumaan lepsulla työtahdilla parikin tuntia. Nyt oli Hirvi-Harri sunttimiehenä ja Kasperi kanteli tuhkat ja muut polttojätökset ulos.
.jpg)
Se ylläri odotti viimeisen luukun takana. Ukka kun avasi kattilahuoneen lattianrajassa sijaitsevan hormiluukun, niin nokisilla sormilla piti pari kertaa hieraista silmiä. Näky oli sen verran outo. Luukun takana oli lintu. Vesilintu. Ja kuollut kuin kivi.
Siinä se lepäsi viimeisessä leposijassaan nokka lytyssä rautaluukkua vasten. Siihen paikkaan ei pääsyä ole muuta kautta kuin toistakymmentä metriä korkean savuhormin kautta, eli akkatelkkä on mahdollisesti tehnyt pesäpaikkatutkimuksia, jotka ovat päättyneet onnettomasti. Ei ole havis riittänyt avaamaan valurautaluukkua. Eikä ole mahdollista avunhuutokaakatustakaan kukaan ollut kuulemassa. Eipä tuolla pannuhuoneessa normipäivänä viivytä juuri viittä minuttia kauempaa puiden lataamisen yhteydessä.
Palovammoja telkkä ei hormista päällisin puolin tarkasteltuna ollut saanut, mutta on kait noita nopeampiakin tapoja henkirievustaan päästä kuin edellä kerrottu. Rauha hänen muistolleen.
Tukikohasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti