Muunko maan mustikat?

Mummu kiikuttaa Ukalle joka päivä erikoisia kuvatuksia, joista sitten pitäisi repiä asiallista asiaa tänne blogiin. Ukan tasoiselle ajattelijalle se ei ole helppoa. Mitä viisasta nyt pitäisi sanoa mustikkasadosta, mustikan laadusta, määrästä, poiminta-ajankohdasta ynnä muusta. Niistä asioista, jotka kiinnostavat mustikan poimijaa.

Eiliseltä illalta on käytettävissä oheinen kuva. Sen ottopaikka on rinnemaasto kadun aurinkoiselta puolelta, eli lounas-länsi-luode. Ukan biologiaopinnot rajoittuvat kansakouluaikaisiin tietoihin, jotka nekin auttamati ovat pyyhkiytyneet kuuttikomppuutterista pois, jos sellaista edes Ukalla on.

Kuva on Politimavaarasta. Se on perinteisesti kohtullinen mustikkapaikka täällä Naruskalla. Vaaramaisemassa jo maastollisestikin marjat kypsyvät hieman eri aikaan kesästä siitä riippuen, millä puolella kasvupaikka auringon kiertoon nähden sijaitsee. Pohjoisrinteet ja itärinteet ovat viimeisinä poimintakunnossa.

Hiukkasen poikkeukselliselta sato tuon kuvan perusteella näyttää. Viisaat puhuivat viikko siten raatiossa, että Etelä-Suomessa mustikalla olisi ollut joku jälkikukinta, jota joskus harvoin kuulemma tapahtuu. Tänne Naruskalle on sattanut levitä sama ilmiö. Tai sitten ei. Kuitenkin samassa varvussa kun on sekä lähes kypsää marjaa, että aivan raakiletta, niin ilmiötä ei ihan normaalina voi pitää. Ukka pitää tätä Naruskan ilmiötä sellaisena, että mustikat ovat saaneet hintsusti aurinkoa ja lämpöä, jotka molemmat ovat loistaneet poissaolollaan tämän suven ajan. Heinäkuun keskilämpötila kun hilippoo alle +13 asteen lukemia, niin eivätpä siinä marjat ainakaan ylikypsy.

Mummelin arvio on, että aurinkoisimmila paikoilla mustikka saattaisi olla poimurikunnossa aikaisintaan parin viikon päästä. Tuo kuvassa oleva vihreä alku ei tosin ole piirakkaan kelvollinen Ukan mielestä vielä silloinkaan, mutta kyllä sen hyvähampainen ehkä palasiksi saa.

Ei se ihme ole, että Kiinaa myöten näistä Suomen marjoista ollaan kiinnostuneita. Sitä vain hiukkasen ihmettelen, eikö tätä sinistä herkkua Suomea lähempänä Kiinasta katsottuna kasva. Toisaalta, täältähän osa thaimaalaisistakin marjansa poimii, joten ei niitä siellä Kauko-Idässä ilmeisesti kasva. Pitää joskus lähteä kattomaan, niin ei tarvii arvailla.

Mummeli toi näytteitä mustikoista kotiokin sen verran, että Ukka maistoi muutaman ihan vaan yksi kerrallaan. Jos mustikka ei kerää auringosta lisää makeutta tulevina viikkoina, niin joinain vuosina marjat ovat saattaneet maistua piirun verran makeammiltakin. Se tosin on muistikuva, ehkä hämärtyvä sellainen. Aika kultaa muistot.

Tukikohasta viikonlopun kanoottiretken valmistelemisiin tähän.