Ei se auta, Naruska on semmonempaikka, että pakko, mikä pakko. Poro ja muikku ei ollu ennestäsä ies tavanneet koskaan. Kohta net kuiten löysvä ittesä yhteiseltä matkalta. Suihin.
Tekkiin pitkästä aikaa pienemäle mettämieskulukijaporukale Naruskampitsaa. Siinoli pääaineina kylymäsavupororouhe ja Nurmeksemperältä kotosin olevat savumuikut, jotkon viimeset uintisa uinneet öljysä. Ruokasemmosesa.
Laitoin senkittakija muikkuva pelhiin, kummuutama syöjä ilimottelit etukätheen, että muut emmeet käy, mutta tonnikala ei...
Äijät kehuva, että harossija oli. Ja tulihan tuota kihtipotilaankissevverra maistettuva, että suussasulava ja syvämesäpalava tuote son. Voimma suositela.
Tukikohasta tämämmuistamissiin tähä.
Resepti tuntuu tosi hyvältä. Hyvää on varmasti. Kihtipotilaana muistelen, että pikkukalan suomunahka ja ruoto ovat niitä kihtiä kirvoittavia aineksia. Niitä kun välttää, voi toivottavasti ehkä, ohittaa kihdin puhkeamisen. Jää minulta arvailujen varaan, jospa joku urhoollinen kokeilisi...
VastaaPoista