Myrskyn jäläkeen poutasää...

Ninko karitapiojovainaan entusessa laulusa. Onneks sain nuorempaa sukupolovee sevverran Naruskalle käymään omijen remonttijesa sejasta, että halakokatos tyhyjeni lumista. Son nimittäin Ukala ehoton lumenkollauskielto. Joku vysijoterapeutti kävi erikseen keskussairaalasa sänkyvvieresä varottamasa, että kollaan et sitten ukko koske. Sille oli heleppo sanua, että enliijon ole kahteenkymmeneevvuoteen isosti koskennu, enkä koske. En syö Linko-Jarkon leipää...

Kuutisenkytä senttijä tuli lumija alas liiterikierrosväyläle, mutta eikhän se Jarkko käy sen siitä johonki pukkaamasa. Ukammaksamalla väylämaksula.

Yölä oli puuskasa puhallellu kakskytäyksmetrijä sekunnisa ja rapijatpääle tuulituulonen, mutta eipä täälä vahinkuva näytä tapahtunneen ainakaan Tukikohasa.

Tarttee viikollopulla lähtee pyörähtelleen Kemimmaala ja Rovaniemen Tapijonkyläsä mutkin. Heleppo viijä tenavile mieluisija tulijaisija, kun kumpiki polttaa mielellään kuivija naruskalaisija koivuhalakoja. Ja niitä Ukala toistaseks piisaa...

Tukikohasta ihmettelemissiin, kuinkauva pernerimmuija vielä antaa syrjäseuvula majjaa pijellä.