Pakkanen kerkis käväseen rapijassa neljässäkympisä sillä aikaa, ku Ukka paranteli mahanseutuun porattuja tähystysreikijä Lapin keskushospitaalissa. Siinä tähystelysä karkas kuulema tunti normiaikaa enempi, kunolivat joutunneet hakkeen paikale hiukka vanahemman ja kokeneemmavveittehheiluttajan, kummuka leikattava kohe oli läskin ympäröimä ja näkyvyyvet siks huonot.
Nuoreppojjat ei tieten tiijä, että ei se läskijä ole, vaan kyntöauran kärkikoviketta puristettuna koukistajalihakseks...
Oli net kulemma saanu ratkottua ihraa sevverran sivvuun, ettei tarvinnu avovekkijä Ukan pikkumassuun vettää. Yhen yön yli meni sairaalasa, eikä närästänny yhtään. Eikait se voi närästääkkään, kunei puoleentoista vuorokauteen anneta vettä väkevämpää kitusiin ja suolaliuvoksija suoraan suoneen. Aamulla tempasin sittejjo lautasellisen vetelätä puuroo ja laiton tieten voisilimän siihen ihan kurillain. Hyvimmeni massuun asti. Sammaa ei vuorostaan voi sannoo lounasevväästä, jokoli jottain rokanohvilihhaa ja kasviksija. Ja leipäpallaakin käskettiin purreen. Ei malta vanaha mies pureskela semmosija nimpieniks, että net mahtuis pikkureijistä menneen. Tuli keskeytetty ruokailu siitä lajista. Nimpä se eväs vaihtu viilipurkiks ja jäätelöks.
Kotijokkun päästiin äsken, nin Ukka paisto pehmosen munakkaan. Sitä pysty syömään. Ja jäläkiruuvaks tummija rypäleitä, semmottija kivettömijä. Kyllä se siitä, kuhan saahaan pintakivut ja turvotukset vähemmäks.
Jos nuo reijät olis ampumala tehty, nin ei varmaan tarttis olla täsä kirjottelemasa...
Pakkasennätykset jouti mennä Muonijoon. Linko-Jarkko oli pijelly Tukikohtaa lämpösenä. Ja Sipolan Tarja oli huolehtinnu Rihlalle evästä sevverran, että pakkasesa tarkenee. Ja tarkeneehan se koira, kusse aina ulukona on ja lihasaa evästä saa tuplat ja riplatkivvälilä.
Tännäänki oli vielä pakkasmaisema. Ohanse komijampi katella Karhutunturija kuttuommosta puolipalajasta vanahanäijän pintaa...Hyvijä osumija nuot sovasa olis.
Tukikohasta lauhtumista toipilaana oottelemissiin tähä.
Voi hittolainen, että on hyvä tietää, että operaatio meni hyvästi ja Ukka on kotona. Naruskan talossa pitää olla isäntä, vaikkakin väliaikaisesti sosekeitolla toimiva. Terv: HKj
VastaaPoistaHyvää siitä tulee kun pidät sosevelli kuuria pitkään etkä ala liian aikaisin pihviä suuhus laittamaan ...😉 tulee tunne ettei mikään mene siitä mahaportista alas ..tuntuu , että nyt kyllä tukehtuu...😉 no vävy lääkäri tokas yks kerta , nielase..kun tuntu ruoka juuttui ruokatorveen ...kyllä se Kari siitä kun maltat syödä niitä soseita ha pirtelöitä 😂
VastaaPoistaKyllähän jääkide on ihan oikeassa. Sairaalan eka lounas oli oikiasti stroganoffia. Eipä sitä lihaa herkästi niin pehmoiseen muotoon saa pureskeltua kuin valmiiksi hiukan löysää puuroa. Kesken se jäi parin kokeilusuupalan jälkeen. Liha on varmaankin viimeisiä, mitä sitten kokeillaan, kun vaivat ovat vähempänä.
VastaaPoistaLääkäri kertoili mulle aamulla, että todennäköisesti ne kudokset on alkuun aika lailla turvoksissa, jotka on sinne jonekin repaleisen lukon yläpuolelle mansetiksi kursittu muutamalla tikillä. Itse olen rakenteesta nähnyt keväällä yhden pikaisen kuvan lääkärin tietokoneen näytöllä ja ennen leikkausta tulleessa paperipinossa huonon mustavalkoisen pimeän kuvan, missä rakennetta kuvailtiin.
Tietenkin Ukan rasvojen kanssa on ollut lisäongelmia. Ongelmat sanottiin liittyvän vain näkyvyyteen siellä kirurgien työmaalla tähystimineen. Se jäi kysymättä, nauhoittavatko ne leikkauksen, koska tietokonekuvaahan ne leikkaajat operaatiossa tiiraavat ja kamerat siellä neuvovat, mistä kursaistaan. Potilas ei tässä leikkauksessa tiedä näkymistä nukutuksessa mitään ja armollisempaa se tietenkin tietämättömänä on neljättä tuntia ollakin.
Paraneminenkin on varmaan yksilöllistä ja lopulliset onnistumiset näkyvät kolmen kuukauden päästä, jolloin ruokatorvea taas Rovaniemellä tähystetään kontrollissa.
Ukka
Paranemisiin Ukka. Ja hurjasti terkkuja pitkästä aikaa. toivotteleepi Tiitsa
VastaaPoista