Täson ollu talommiehelä hiukka vientijä viimeset kolomeneljäpäivää. Isosa salisa maalailin saunavahhaa muutamanapäivänä Kallelallauteisiin. Nyt net oottas paikalleellaittova Kallelampirtisä. Toissapäivä hupeni piipumpolttohanslankarina ja eellisinäpäivinä sai sitäkihhiukan valamistela.
Eilenaamuna pikapäätös, että käyn vaihtamasa oman sotaratsuleksuksen, jokoli lainaantunnu tyvärelle viimoviikolloppuna, kunei heitin tiisseliautländeri oikeen jaksannu Naruskan pakkasisa kulukee. Sillä tiiselillä pääsin lisäainehuoltamolle Sallaan kymmenkunnan sammumisejjäläkiin viijeläkymmenelä kilometrilä. Onneks se sammumisesajjäläkiin aina läks avvaimesta uuvelleen tulile...
Vei se sittellopuks Ukan rapijasa kuuvesatunnisa Kempeleeseen, mistä sain oman pensarauvan alle. Ja iltaseittemäks nykimäti takas kotijo Tukikohtaan.
Ja Tukikohta oli ehtoopäivänaikana muuttunnu leipomoks. Taatelikaakkujen tuoksu tuntu Kotalankyllään asti. Kyläseuran parit neitoset olit kahela Tukikohan sähköuunila paistelleet joululaulukaakut ja muut kinkerikaakut salimpöyväle. Parikytäkipaletta tosta vaan...
Samasta taikinasta on taitavat leipurit saanu kakskymmentä erivärisstä herkkukaakkuva. Eriväriset kuulema säilyy eripitkän aijjan.
Tukikohasta kaakkujuhulija kuolavaluven oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti