Hirvi kiipes katolle.

Se on tuo vuojen kiertokuluku joissakin asijoissa urillaan. Talavi ei tavoittaan pääse menemään. Kuivan lihan ystävämme Kasperi silipoi taas melekosen hirvitokan pumput viipaleiks ja vuorokauveks suolaan. Ja sitten katolle. Pakkasen purtavaks, aurinkoarmaan paahettavaks tai tuuleen ja tuiskuun. Mitä nyt kevätalaven keliä sattuu tulemaan.

Liha tulee sitä parempi, mitä vaihtelevammat on sään säätöjutut. Se tiijetään Hirvensalamee myöten, mistä nämä lihnat ovat kotosin.

Onhan se harossi homma, että nuorempi polovi pitelee yllä vanhoja perinteisiä säilöntäkonsteja. Poromies laittaa vastaavaan paikkaan enempi poronlihoja, mutta ostelee ne immeiset täällä nautaakin. Tästä tais olla jo viimo vuotena puhetta.

Parit kuukauvet tästä etiäppäin, niin saapi taas kyselä, mita on tama liha. Huva liha.

Tukikohasta tahan.