Kait työkittiijätte, ninko minäkittiijän, että auton alumiisnisija vanteita tars kiristelä saan tai kahen kilometrijjäläkiin sillon, kuvvanteita on irti käytetty.
Semmonen muistamaatommuus voi tulla vastaan sitte, kunon ajettu kakstuhattaviissattaa kilometrijä. Ninkävi Ukka Matinpoijjalle. Norjarreisuva ennen vaihettiin jarrupaloja etteen tuohon taksipirssiin. Ja sittempä ei ole muuta kun ajettu vaan, kunnes viikko sitte alako vasemmasta etusesta kuuluva vieraita äänijä.
Amatööritiaknoosi sanos kuulokuvamperusteela, että laakeri ääntää. Ei ollu laakeri. Vennään tullisa kukkuulu enmääsen kerran ja kirkolle ajjaisa äity vaan äänet, nin päätijjättää Lexun Erätulen parkkipaikale oottamaan autopalaveluhinhausta. Ja Mummeli tilattiin tieten hakemaan, ettei tartte viittäkytäkilometrijä kävelä.
Siinäsitte Mummuva ootellesa autoo töllistellesä hokasin, että vasemmasta etusesta puuttuu yks mutteri. Ja yks pyöri sormila...eli kaikki olit löysälä. Olin ehtinny Suokashoon jo soittaan hakkeen pirssin avvaimet haltuusa, että hinurihemmo hakkee sieltä huomenisa. Soitihheikile uuvelleen ja pyysin tuomaan avvaimet autole, että pääseen ottaan momenttiavvaimen takapaksista. Ja Heikkiku tuli, nin korjasin auton. Ja perruin autopalavelut. Ja ajjoin kottiin.
Eillisäpänä käväsin Kemijärvelä korjausreisula. Uus pinnapultti paikallesa katkenneen tilale. Ja homma selevä. Ja momenttiavvain tarkistettiin samontein. Se toimii kyllä, kuhan joku sitä käyttäs. Joku Ukka.
Tämä kerrottuna vaan, että isompi vahinko oli lähelä. Nyppääs kuuvelakumpilä. Ja jäläkikiristys eilisestä irtikkäytöstä tapahtuu tänhän.
Tukikohasta tementijatutkimuksiin kohta hakkeutumissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti