Tuntsalta kuuluu ja näkyy

Paikallisten kalastajien tuomat tuolit olivat lokKarille oiva kirjoituspaikka.

Juttuja riittää, mutta kalastamaankin pittää joutua.

Tuntsan Tukikohta on muutaman päivän ajan ollut vaitonainen. Ei siksi, etteikö kaikenmoista kerrottavaa olisi, vaan siksi, ettei ole kaikin ajoin joutanut kirjoittelemaan kuin päässään. Ja on ollut hieman ylimääräistä trafiikkia Tuntsa-Vaatsiman ja Alakurtin välillä.

Maanantaina hakaistiin kahdella Broncolla kolme uutta jäsentä ryhmään. Alakurtilla odotellessa oli kuin olisi ollut sotatantereella. Itänaapuri pullisteli sotalihaksiaan suomalaisittain katsoen oudossa paikassa. Huippunykyaikaiset hävittäjät nimittäin lensivät Alakurtin yli muutaman sadan metrin korkeudessa ja lähettelivät ohjuksia Vuorikylän ja Kurtin väliselle tieosuudelle, eli kylän asutuksesta kymmenen kilometrin päässä lähimmillään. Ja ampuivat kovilla ja isoilla ohjuksilla ja pommeilla, joiden jytinä ravisteli maaperää ja kuulosuojaimiakin tuli jo ikävä.

Ajattelimme siinä muutaman Ranen kanssa, että Venäjän päämies istuu samana päivänä sopivasti valtiovierailulla Suomessa. Eikös sitä naapurin puolella arvioitu kirpeästi keväällä, että meidän omat sotajoukkomme harjoittelevat itärajan puoleisella osalla Suomea. Sehän ei ollut Venäjälle mieluisaa, jos oikein muistan jonkun kentsun lausuntoja.

Tuli pauketta ohjusten savuja katsellessa ja jytinää kuunnellessa mieleen, että taitaa olla aivan sama, missä meitin armeija käy soppatykkiään lämmittämässä. Nämä Suhoit vai mitäpä ne nyt merkiltään hävittäjät ovatkaan, pommittelivat tosiasiassa vain muutaman sekunnin matkan pässä Suomen rajaa. Ja kovilla.

Se siitä.

Eilen käytätti Alakurtilla taas pikamutkin, kun muuan nuoripari oli irtoamassa Tuntsan Tukikohasta suunniteltuna päivänä. Vaan ei auto inahtanutkaan, kun leiristä piti matkaan lähtemän. Akku oli tyhjentänyt viikon aikana itsensä nollatilaan. Onneksi oli muita autoja, joista lainata akkua. Kaapeleita kun ei jostain syytä kenenkään pirssistä löytynyt.

Iivana herätti autotallissaan akun henkiin. Tunnin latauksen jälkeen leirimme trubaduuri morsioineen pääsi lähtemään kohti kotia. Tasaisemmat ovat tiet siihen suuntaan. Ja Ukka Ranen kanssa taas kolmen tunnin vatkaukseen tiettömälle tielle Tuntsajokivarteen.

Kalaa on tullut. Ja hellettä piisannut. On saunottu ruotsalaisen puolijoukkueteltan makeissa löylyissä. Ja uitu Tuntsan vähenevässä vedessä. Ja levätty lintuin laulua kuunnelen. Eli vietetty lomaa isolla ällällä.

Tuntsan Tukikohasta tähän.