Tukikohta on saamassa kaurankeltasen eteläseinän. Helevetinmoinen maakuntasaje pilas hyvän maalaustahin niin, että tellinkivuokrausaika on venähtäny jonkun päivän yli luullun. Tää Naruskan kesä on tänä vuonna sitä sorttia, että kaikkee tulee ääripäissä sitten, kun on tullakseen. On ollu pakkasta ja vesipaistetta.
Sajettakin panttasi vajjaan kuukauven. Sitten ruilautti kertalaakilla rapiassa vuorokauvessa kolomisenkytä milliä. Ja maalarit joutu piteleen sajetta peltikaton alla. Ja oli niitä kylymiäkin vuorokausia, jollon ei myöskään päässy maalaamaan.
Onneks on ollu sisällä maalaushommia. Ulukomaalaukset kun ei oo etenemässä, nin armeijan käytöstä poistamat punkat on saaneet uutta maalia pintaan. Armeijanharmaata. Ja koivuvaneriset päätylauvat on saaneet tuta hiontakonetta ja pintaasa uutta lakkaa. Vanhat nimikirjaimet on pyyhitty muistoihin.
Tullee näihin kaikkiin hommiin pakolla tauko Juhannukselta. Tukikohta tyhjenee kesäloman takkeen ja maalarit lähtee kotiosa ommiin telskeisiisä.
Vielois toiveissa ennen juhannusaattova lämpimiä päiviä parit kipaleet, että saatais liimailtua kummivenneitten pohjakummit paikolleen, ettei Tuntsajojen kivikot revi paatinpohjia.
Ja ihanku Tukikohasta olis hommat loppumasa, nin Ukka tilata tärhäytti rekkakuorman isua koivua, josta muutama mettänhoitoyhistysmies käväs antamasa vihjeen joku päivä sitten. Tarttee siis laulattaa vielä motorisahhaa ja halakomakonetta ennen talaventulloo. Niijja entusille haloille tarttis saaha aikuseks se katos, jota varten on runkopylyvästolopat jo Tukikohan takapihalla pinosa.
Ossaakhan sitä pittää lommaa lainkaan, kun tekemätöntä hommaa on nin, että huonompaa huimaa. Ei maar, kyllä kallaan pittää päästä. Muistattehan työ, että kesät nairaan ja kalastellaan ja talavella kalastellaan sitte vähempi.
Tukikohasta Kurtin päiväretkee suunnittelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti