Kaikki, paitsi maalaaminen on turhaa...

Olis varmaanki pitäny olla Loimuboi paikalla, kun Ukka vanhimman velimiehesä kanssa laitteli kassaan rakennustellinkiä. Hiukkasen aikaa mietitytti, mihin mikäki palikka ja tanko kuuluu, mutta minuutisa asiat selevis. Ei ollu paikalla voimaa, eikä järkee, mutta tellinki niistä osista synty. Ja tukeva. Tai tukeva ja tukeva, mutta kuiten semmonen, ettei se eka kiipeemisellä ainakaan vielä kaatunu. Kallisteli vain.

Otettiin käyttöön semmonen paineilimapensseli. Siinei maalarin tartte juoksennella pensselisä kanssa maalipäälärillä, vaan maali juoksentellee suoraan pensseliin, senku vaan liipasimesta vetelee. Ja kun sen jäläkeen vetelee pensseliä eeskahtaalle seinäsä, niin lauta peittyy pohjamaaliin. Kätevä keksintö. Ja vasta se kätevältä tuntuu, kunniiton vaan yks. Ja sitä käyttelee vanhemman oikeuvella veljeksistä vanahin. Ukka vaan pomottellee. Hohhoijjaa.

Nyt ei oo liian kuma keli maalamiseen, mutta vastaavasti kosteusrosentti hilippoo maksimissaan. On meinaan toinen sajepäivä peräkannaa. Räystäsalla pystyy sen suojisa hiukka maalaileen, mutta alempana saattaa tuulen kanssa vesisatteet pyyhkiä maalit hemmetin kuuseen, eli tarttee pysytellä korkeella.

Vieleioo päätetty, millä sutjakkaimmin tellinki kulukee seinustalla. Ukalla on aatos, että Broncollahan tuo saattas tellinki kulukee rattosasti sivusuunnasa, eikä tarttis maalarin keskenkaiken poistuu työpaikaltaan. On nimittäin tellingisä rattaat alla. En oo vielä liikuttelusta velimiehele mitään puhunu, mutta kait se huomaa, millon työmaa alakaa siirtyileen...sejjäläkiin lähtee, ku ronkko käynnistyy.

Tukikohasta kokeilemisiin eri menetelmijä tähän.