Harvoinpa on kaverin puolesta niin paljoa harmittanut kuin tänä aamuna, kun soittelin puukkomestari Vasaralle. Mestari luuli, että olen hänen elämästään tietoinen, mutta enpä ollut. Puhelimessa kertoili seppämestari tapahtumat ensin. Toiseen kertaan asiat käytiin läpi sitten, kun vierailin kartanolla. Tuli oli riehunut tontilla kolmisen viikkoa sitten hellepäivänä.
Surullisen näköinen oli pihapiiri, eikäpä tuo naurussa suin ollut asukaskaan. Ainuita asioita, joista kertoi tulevan hyvä mieli, oli musta muovisäkillinen käyttövaatteita, jotka vein kaverille. Oli nimittäin paitsi saunarakennus palanut maan tasalle, myös siellä olleet pyykätyt pitovaatteet. Toinen hyvä asia oli, että koira oli selvinnyt palosta hengissä nippanappa. Ja vahingoittumattomana.
Isoin menetys Vasaralle olivat lähes kaikki työkalut, jotka paloivat verstasrakennuksen matkassa.
Ukka lupaili jeesata puukontekijää parin viikon päästä sitten, kun auttamisasiaa mietiskellään lomanpätkällä, joka alkaa Juhannusaattona.
Sain luvat kertoa kuvin ja tekstein asiat täällä blogissani. Ahjoon kertoili seppä jättäneensä muutaman terän tuhkaan jäähtymään. Itse oli mennyt iltapäivän ratoksi katselemaan vanhaa mustavalkoista elokuvaa asuinrakennuksen puolelle. Sinne oli puolen tunnin päästä tullut muuan kulkija, joka oli kertoillut tontilla olevan pahanlainen tulipalo meneillään. Leikiksi oli Vasara ensin juttua luullut, mutta asia valkeni todeksi, kun ulkoportailta näkyi tulipalo, joka oli jo ottanut haltuunsa kaksi ulkorakennusta ja aaritolokulla ympäröivää metsää.
Kuvat kertovat loput. Ja tietoihin kun lisätään, ettei kiinteistöllä ollut minkäänlaisia vakuutuksia, niin vahingon suuruusluokkakin selviää. Ei vakuutuksia kiinteistön omistajalla, eikä vuokralainen Vasaralla.
Tukikohasta avunantoa miettimisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti