tiistai 19. tammikuuta 2016

Sopu syntyny ruokajonossa.

Pakkanen, hyvä polliisi. Vaikka net tänä aamuna sano raatijossa, ettei se immeisten rikosmäärisä kuulema nävy, onko pakkasta tahi ei.

Entiijä, mitennykyvään tilastoijjaan. Entisesä elämäsä oli kuiten selevä, että vähempi oli hulikaanija liikenteesä niinä aikona kummittarit näytti miinusnejääkymmentä tai nollakelijä. Soli niitä aikoja esihistorijallisela ajala ku Ukalaki oli miekka hihasa.

Asijaan. Tintit ompitkin talavee ollu toisilleen katteellisija siitä, kuka saa pijellä ruokavaltikkata pähkinäsavotasa. Sinitintit ja talitintit on aina hillunu hitalkona. Lapintijaiset ja hömöt on aina saanu olla hiukka ottavana osapuolena.

Nyton lintujemmäärä romahtanu syksytalavesta. Mutta niinon riitelyki niijen vähijellintujen keskemmitä vielä lintulauvala kulukee. Mummu tojistaa asijan jo yhellä kuvallaki.


Entiijä, onko tipit siirtynny sen yhen nyrkinkokosempöllön takija naapurin lauvoille, vai onko pakkanen pannu tinttikannat siloseks. Niiton nyt jokatappauksesa hintsusti. Olisko kymmentä kipaletta, kussyksylä niitoli parraimillaan nelejäkinkytä. Sinitinttijen kohalla varsinki on eijoota.

Pöllöntakija tehtiijjo etupihallekki tilapäine ruokapaikka, jos se pöllötys sattuu päiväks istuksiin oksalleen tuone takapihale pääruokapisteele.

Sais lintuin puolesta jo lauhtuakki pikkuhilijaa. Eijjää kohta kesäks kettään pesimää.

Tukikohasta lintuimpuolesta huolissaan tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti