Raikulipoikaa muistuttaa oheinen eilissä päivänä Kuukkumaharjussa keskitiellä tepissyt hirvas. Herra oli keräillyt haaremiinsa alun kolmattakymmentä vaadinta.
Siinä tanner taas ryskää ja aitaa kaatuu, kuten jossain kirjallisessa teoksessa muisteltiin hevosen vastaavia riiustelurituaaleja kuvatun.
Oli nimittäin sen verran paksupersauksinen hirvas, ettei siltä ihan äkkiä paukut lopu, kun lähitaistelut alkavat. Vielä ei aika ole ihan kypsä, koska sarvet ovat pehmustetut karvasellaiset, joilla ei haaremia puolusteta. Leviät ja terävänokkaiset kun noista lopulta kehittyvät, niin jovain kova kamura on se, joka haaremista kimulivaatimia itselleen voittaa.
Tukikohasta luonnonihmeitä tutkailemisiin tähän.
Saattaapi olla että tämä on härkä.. Tuolla kauempana metsässä vaatimien seassa näyttäs olevan myös isompi kokoinen poro, vois olla se hirvas. Totta on se että tokkaa alkavat hirvaat keräämään. Härkä kulkee vain mukana.. Mielestäni hirvas kiloo sarvet, eli hankaa esim. puuta vasten sarven pehmeän karvaosan pois, ennen kuin alkaa keräämään vaatimia tokkaan. Härkä on purtu hirvas, eli miehiset jutut poistettu oikein keinoin, satuttamatta poroa. Härkä ei kilo sarvia eikä tule kiimaan. Ne on lessukoita tähänkin aikaan. Saatanhan olla toki väärässäkin, mutta näyttäs härältä...
VastaaPoistaPelaguu on oikeassa. Ukalla on helppo antaa periksi. Härkä se lihava urosporo siinä kuvassa on. Ja härkä se oli kauempana metsässäkin, koska senkään sarvet eivät vielä olleet karvapeitteestään luopuneet.
VastaaPoistaVarmistelin omaakin käsitystäni vääräksi soittamalla Pirtti-Enskalle, joka on paikallinen poromies, entinen Pohjois-Sallan poroisäntäkin joku vuosi sitten. Hän tunsi härkäporon aatsinkilaiseksi ajokkaaksi. Se selittää tuon härän kesyn luonteenkin.
Enskakin hieman ihmetteli, ettei tokassa ollut vielä yhtään kunnon hirvasta, jotka kuulemma antavat härjille lähdöt haaremistaan, vaikka niistähän ei purtuina liioin vaaraa ole morsiamien jakomarkkinoilla. Ukkakin toki tietää, että hirvas katsoo vihollisekseen vaikka kenet, ihmisenkin, silloin kun kiimatouhut ovat kuumimmillaan.
Ukan oma edesmennyt Täplä oli härkä. Se ei syksyaikaan juurikaan kotona näyttäytynyt, vaan tuli rehuruokintaan aikanaan vuodenvaihteen tietämissä. Härän sarvien pudottamisajankohta tuli Täplän kautta tutuksi ilmiöksi ajankohdaltaan. Hirvaat pudottavat sarvensa ilmeisesti jo ennen vuodenvaihdetta, mutta härältä ne putoavat vasta myöhään keväällä maalis-huhtikuulla.
Ukalla oli Täplän pikkusarvista sellainen luulo, että härän sarvet eivät kovin isoksi kasvaisikaan, mutta tämä tarina opettaa Ukalle sen, että isolla härällä on myös isot sarvet, vaikka sen ei niitä vaatimista tapellessaan tarvitsekaan käyttää. Ellei sitten itsepuolustukseksi, kun hirvaat kiimassa niitäkin haaremistaan muualle kyöräävät.
Tunnen tai tiedän Ukka ko. miehen. Olen myös paikkakuntalainen ja porot ovat suhteellisen tuttuja... ;) tosin ei nämä porot.
VastaaPoista