Tuli avuks muistot nöösipoijjanaikasesta merrasta. Pyörijän kartijokattosen ruokintahärpäkkeen ostin Erätulesta. Pyörähytin myyräverkkova merraks sevverran, että yläkautti pystyy sinne kuvijen yhistelmän laskemmaan sejjäläkiin, kun son lajattu. Poikkilauvala verme pyssyy asemissasa.
Verkkoon tekasin sivuleikkurila tintimmentävijä neliskanttisija aukkoja, joista närhelä ei ole mahollisuuksija evväile päästä. Tintit kattelit Ukan laitosta muutamamminnuutin, jonka jäläkiin alako vilikas liikenne merransisälle ja ulos. Sieltä saa nokkaasa pähkinätä tai aurinkokukansiementä valamiiks kuorittuna. Ja alakerran aukosta voi käyvä nokkimasa talipalloja.
Pohojapuoli merrasta on tehty kulukukelevottomaks verkonkappaleela.
Hyvin toimii ja pähkinämenekki pyssyy putjetisa. Närhet on siirtynny enempi sämpyläpuolele ja käyvät nykyvään ruokintapaikan alta kattomasa, olisko tintti jottain puottannu heillekki. Mertaan heillei asijata ole.
Tukikohasta lunta mittomissiin tähä. Puolenkytäsenttijä seuraavaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti