tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kalliit nokipannukahvit ja kaurapuurot itänaapurisa..

Tullee se ulukomaanmatkailu hintoihisa, kun yrittää olla maassa maan tavoilla. Ei viitti polttopuuta täältä asti Vennään puolelle haalia, kun niillä on sitä siellä kalikka tai kakskin poltettavaks asti.

Tarttee vaan saaha lupa. Ja se maksaa. Ja rahasta on nuusa, kuten muillaki. Pakko sitä kuiten on tulipuuta mettässä saaha. Ei kerkee millää rangioilla ja muilla tekniikan ihmeillä litratolokulla kahveeta ja kattilatolokulla puuroja keitellä. Tarttis viiä tynnöritolokulla polttoaineita. Luultas vielä tenunenäks.

Onneks ossaan muutaman naapurimaan tuttavan kautti venäjätä sevverran, että sain laajittua puitten ottova varten proopuskat. Ja lupa tuli. Kolomee kuutiota varten. Maapuuta. Ja se paikka oli merkitty punasella vinoviivotuksella selekeeseen karttaan.

Se lupapaperinippu on valaehtelemati kymmensivunen. Ja lunastushinta semmukanen. Vähän sammaan viissiin kun Ukan ronkkomaasturin renkaille rafilta myönnetty lippulappu. Kaks sivua ja hinta neljäsattaa eerova. Venäjämmaan lippulappu oli hinnoteltu kans sivuhinnalla. Kymmenen kertaa aanelonen, ruplan kipale. Kymmenen ruplaa, eli neljäkytä senttijä.

Ensvuojeks rohkasen hurjan luontoni ja hajen tuplamäärälle luppaa. Ja kysyn, saisko ottaa maapuijen lisäks ees yhen pystyynpalaneen hongan tai närreen, joita oli pilivin pimmein leiripaikkaa vastapäätä. Tai ees puoliks palaneen kannon. Kuten kuvasta näätte.

Suomi on Euroopan kallein maa, mutta Venättä tullee omilla hinnoillaan peräsä. Ja hurjaa vauhtija. Rahnat pois turismoilta. Kapitalistinen hapatus levijää kulovalakian laila.



Niimmyö ei nuihin pystypuihin kajottu leirin kulumilla. Sinne suunnistimma maapuuviivotukselle, niinko kalliisa lapusa seiso.

Tukikohasta enskessää varten rahhaa säästelemisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti