torstai 11. heinäkuuta 2013

Hämylautturiajat tuli mieleen...

Ei ihan tippa silimään, muttei paljon muutakaan tuli Ukalle, kun takapihalle kaivettiin pari pitkää hautaa. Kotopuolesa niitä sai tosin kaivella lapiolla. Toisaalta, maakin oli hyvää kivetöntä hiekkakangasta. Semmonen nöösipoikahan Ukka sillon oli. Niinko mieleltään vieläki. Hauvankaivajana.

Nyt kaivettiin vain metriä syvää monttua. Ja hiukka pitempää laatua kuin net pari metriä syvät. Ja lapio oli nyt vain nojaamista varten. Posti-Jussilla on onneks hyvä kone, jolla homma tapahtu noin vartissa. Ukalta olis käsipelissä siihen menny viikko. Tai kaks. Tai ei olis syntyny ollenkaan.

Katospellit oli eilen ehtoopuolen viijeltä vielä Kemisä, mutta iltakymmeneltä net oli pinossa Ukan takapihalla. Oli sevverran liukas pellinmyyjä, että kotitoimitus tapahtu pikana. Nyton sataviiskytä neliöö peltiä. Ei taijeta kuiten ihan niin isoo ja laajaa katosta puille tehhä. Kuhan yhen talaven puut katon alle mahtuu.

Onneks tuli amusella merkkautettua nuo sähkökaapelit. Ihan varma tieto on, että kaivurilla olis katkottu yhteyvet pirssitallin ja Tukikohan päärakennuksen väliltä, jos telehemmo ei olis käyny hommissa. Nyt ei menty metriä lähemmäs, kun oranssi maali varotteli alapuolella olevasta jännitejohosta.




Kasperikin ilimottautu Ruåttin Lainiojoen teleffoonikatveesta. Aiko olla puoliltaöin kotisaunan lauteella. Huomenna aletaan sitten suunnitteleen työjärjestyksiä. Panisko pylyvästä pystöön ja peittelis nuo kaivannot. Sais sitte pinoilla nuo ristironkkelissa kesän olleet loput halot. Pinojen päältä olis sitten hyvä tehä peltikattova. Sopis sitte uusia kuivamaan nuista vielä katkomattomista ja halakomattomista.

Hiki tullee ja pyörryttää jo pelekkä työjjohon aatteleminen.

Tukikohasta tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti