keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Siinäkhän se Naruskan kesä oli.

Kyllä tuli viimo yönä monneen kertaan mielenpäälle, että hienolla ja vaihtelevalla asuinpaikalla on immeisen lasta paiskattu, kun ei kesälläkkää tartte helteessä käppyröijä. Tuuli pieksi ja pieksee vettä taivaantäyveltä siihen viissiin, että piti laittaa muokkaamon akkunata säppiin aamuneljältä. Muuten olis ollu kohta paskahuussille meno tapahtunu uimalla.

Seittemän astetta on lämpöstä ja voitta olla varmoja, että koreteksit on testisä niilä, jotka meinottellee tätä päivää ulukoilla. Oikeen sääliks käy nuortaparia, joka eilen poikkes patikkaretkellä Tukikohasa kyselemäsä karttaa, kun pitäs vajjaassa viikosa lampsia tästä Tuluppioon. Itävaltalainen ja ranskalainen oli riiuureissulla. Heitin maantiekartta ei Kekkosvainaan reitistä liikaa kertonu, joten Ukka lahjotti heitille sattaantuhanteen kartan, johon on ees tulipaikat ja reitti tarkon merkitty. Toivottavasti ymmärtävät tännään, että kannattas ehkä pysytellä Karhutunturin kovalla siihen asti, että saje lakkais ja pohjatuuli tyyntys. Sinne aikovat viime yöks hankkiutuva.

Tiepuolen maantiekiitäjät on taas majottuneet Tukikohtaan, kuten keltasista karhusta ja kuormureista voi päätellä. Tälle aamuva aamupuurolla hemmot mietti, että saattaa tie tällä kelillä enempi särkyvä kuin korjaantuva, kun het siinä raskaalla kalustollaan eeskahtaalle rallaa. Ukka jo suositteli heitille sisähommija.



Piti tännään alakaa heitellä alumiinipeltisiivuja tuonne halakokatoksen katoks, mutta taitaa ollaa viisaampi jättää siivut asennettavaks tyvenemmällä kelillä. Tämmösellä viitisentoista metrjä sekunnissa puuskissa puhalteleva tuulonen ku tarttuu alumiinipellinkappaleeseen, nin lähtee pelti ja ruuvaaja muille maille vierahille. Sisähommia siis tievossa. Vaikka selällään miettimistä, jos ei muuta keksi.

Tukikohasta tuulenkääntymistä oottelemisiin tähän. Ja esterin  persiin rauhottumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti