tiistai 6. toukokuuta 2014

Vetova talon läntiseen siipeen.

Isosa talosa ku asustaa, niei tartte välttämäti kokoaikaa liijan tuttuja ja samoja pärstijä vilikuilla. Nykysellä vihityllä vaimolla tuntus nytten olevan normaaliaki enempi vetova kohti länttä ja köökistä kauemmaks. Arvaatteki varmana, että se on nyssaanu sen ompelukonneesa.

Ukka muistaa noin neljäkytävuotta sitte ku riiustelin muutaman ammattikoulutyttären kans, että silloli sillon tuliterä perniina. Soli nin painava kone, että se varmana oli rauvasta tehty.

Tää palakintokone sieltä valokuvakisailusta on nin köykänen, että pikkurillilä sitä pahvoilootaa melekeen pysty kanniskeleen. Sielon varmaan metalliossa vaihettuna piikiven kappaleisiin.

Jos oli aikanaa naama levveellään neljäkytävuotta sitte, nin loisti naama nytteki. Pitkästä aikaa talosa on oma ompeluskone. Ja Ukalla kotiompelija.


Perniina on kuulema ainoo ompelukone. Vähä sammaan viisiin ku leksus on pirssi.

Tukikohasta lissääntyneistä keittiöhommista seleviytymisii yrittelemisiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti