Reisusa rähjääntyy. Jos satuitta eilissä ehtoopäivänä kuuleen liikennetiejotteen Kajjaanin keskustasta, että rafiikki on puurona, nin tieten soli Ukka. Leksuksesta lähti muutamasa tierristauksesa enimmät valot ja rekisterikilivet summuut, hyvä ettei koko keulapää. Ja vastapuolena tieten kaks lehtitoimittajjaa työmatkoila, nin kohta oli salamavalloin räiskettä.
Niijen pikkuauto meni melekeen poistoon. Toisela syrjälä ei ollu ennää yhtää renkasta ehejänä, kunne Ukan kans kilippas. Kilippasu se Ukammielestä oli.
Löysin kuiten katuojista omarrekisterilaata, joka oli tuhannensolovasa. Ja ostin tieten rautakaupasta läjärruuvija ja laiton kiliven oijottuna kiinne. Peitteleen revenneitä muovirreikijä.
Pirrautin sitte kurillain pohojolayhtijön pomole. Sanon sille että näion käyny ja auto orruma. Kaks autoo. Se kysy, kuka on syntisäkki. Ukka sano, että sieltäpäimmistä Ukka tuli oli semmonen tankahousujennäköne kellertäväpunane kolomijo pystysä. Se pomo sano het, että myö maksellaa sumpuolestas. Miinus joku omavastuu.
No elähämmitä. Illalla tuli puhelimmee viesti, että Ukka saa viijä omasa korjaamolle Kemijärvelle. Kelekkakorjaamolle. Net siellä tieten luuli, että Ukka oli liikkelä lynxillä, kune net tiijä tämmösijä leksuksija Suomesa olevalliikenteesä, kuseo amerikarrauta vientimallija.
Noh. Ukka jatkaa matkaa tännään. Lieksaan. Asemalle Juutilaisen patsaalle. Täytyy mennesä kattova, näkkyykö nuita samallaisia punareunasia kolomioita. Niijentakkaa näimmä kuttullee poikkitiele nin nokka niistetää.
Kajjaanin välietapista täyttä etteen kaikila kuuvela pytylä tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti