Eilissä päivänä Mummelin kanssa haastelimme kuin paremmatkin säätieteilijät, että taitaa olla tulossa tuiskukelit ja kunnolliset, koska Erkkilän pellolla oli iso määrä porotuksia. Ja lisää oli sinne vaeltamassa, kun ajelimme Kallelan metsäautotietä.
Tietenkin porot tulevat tuohon Erkkilän peltoaukealle osaksi senkin takia, että niitä siinä ruokitaan. Nyt niitä oli evästä kaivelemassa koko parin hehtaarin peltoaukean alalla. Se on kuitenkin selvä merkki tuiskusta, kun porot tukkivat tokkana joko pellolle tai esimerkiksi järven jäälle. Siitäpä tietävämmät päätelkööt, mistä aukealle meneminen metsän elävälle alkunsa juontaa.
Toinen tuiskuntietäjä on riekko. Sekin on aika kumma juttu, miksi riekot ilmestyvät kuin taikaiskusta maantien lumipenkoille ennen tuiskun alkamista.
Kymmenkunta senttiä on tämän päivän aikana sadellut uutta lunta Naruskalla. Tuuli on vinkunut nurkissa ja tuulimittarissa oikein kunnolla, mutta sisällä ollaan pärjätty pirtin pienen lämpimässä. Tukikohdan lämmitysjärjestelmässä on salainen säätönappula, jota kääntelemällä voi jymäyttää ulkotermostaattia. Pakkasen jälkeen nimittäin kun lauhtuu äkäisesti, niin termostaatti alkaa hillitä vesikiertopattereille tulevaa lämpimän veden lämpötilaa ulkolämpötilan mukaan. Järjestelmä ei huomioi rakenteissa olevaa kylmää, jolloin talo hetkellisesti saattaa alkaa viilentyä, ellei namiskukkelista hieman käy asteita plussaamassa.
Tämän vuorokauden aikana ulkolämpötilan pudottua toistakymmentä astetta, oli Ukan hieman autettava järjestelmää, että tasainen lämpötila talossa säilyy.
Tukikohasta miettimisiin, jättäiskö auraamiset Linko-Jarkolle, vai lainaisko kolaa vävypoijjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti