maanantai 23. toukokuuta 2016

Tilapäinen koirahoitola.

Puukkomestarilla on koira. Isäntänsä mukaan koira on saanut jokapäiväisen eväänsä niinäkin päivinä, jolloin isännällä itsellään on ollut jääkaappi tyhjänä. Helppo uskoa, että asia on näin.

Nyt koiran isäntä on kuitenkin ollut kolmatta viikkoa selkävaivainen niin, että koiran luokse ulos ei ole ollut mitään mahdollisuuksia päästä. Ei ole puukontekijä kolmea metriä kauempana sängystään päässyt kolmeen viikkoon. Ja muutama vuorokausi on ollut pakko viettää hospitaalissakin.

Koira on ollut Varpuseljän tien päässä ulkopuolisen avun varassa ruokansa ja vetensä saadakseen. Naruskaltakin on asiaa käyty hoitamassa kohta reilut puolenkymmentä kertaa. Tästä päivästä eteenpäin on Vasaran kanssa sovittu menettelystä, että Rekku asuu Ukan koirahäkissä Tukikohdan seinustalla. Siihen on lyhyempi matka toimittaa evästä.

Isäntänsä sanoi pärjäävänsä viikon kerrallaan kauppakassillisella evästä, joten apukerrat voivat harventua. Tekaisin tänään koiruutta hakiessani potilaan sängyn uuteen uskoon. Vein leposohvalle kunnon patjan ja niskavaivaisen ergonomisen tyynyn. Pitkin hampain oli puukkomestarin tämä asia hyväksyttävä. Määräsin omavaltaisesti myös viikon kuurin Vimovon tabletteja, kun ei näytä Panadolilla äijän selkä sulavan. Jospa lääkkeet ja asiallinen lepopaikka korjaisivat miehen puukontekokuntoon. Tai edes jaloilleen ilman rollaattoria ja keppejä.



Rihla ja Rekku ystävystyivät kohtuullisesti. Pienet alkuhaukkumiset pihan yli kestivät tunteroisen, mutta sitten hiljeni. Rekku otti vieraskoppinsa heti omakseen. Ja ruokahalu näyttää olevan taattu.

Tukikohasta kahta toistaiseksi ruokkimisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti