Isäukko IsäMatti on viimeisessä leposijassaan kotihautausmaan povessa. Hiukan oudolta tuntui ajatella, että isästä jätti aika saman ikäisenä kuin Ukka on nyt. Eikä siitä isän kuolemasta muka niin kovin pitkä aika ole, vaikka siitä on ehtinyt kulua jo 21 vuotta. Kiitävi aika ja vierähtävät vuodet...se on totta, kun haudalla seisoo ja elon kiemuroita pohtii.
Huomenna aamusta nappaan anopin repsikan penkille ja pyyhkäisemme täältä loskan maasta Keminmaalle avaamaan lisää tämän vuoden joulutunnelmia Kemin kirkossa, missä tyär laulelee kuoronsa kanssa kauneimpia joululauluja. Sieltä ei pitkä matka ole torstaina siirtyillä Naruskan talvisempaan talveen, jota kuulemma sitäkin suojasää jo on kurittanut Ukan poissa ollessa.
Tukikohtaan matkaamisiin tekopitäjästä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti