torstai 8. joulukuuta 2016

Joulupukkiusko vankkenemmaan päin...

Vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu. Mummelikin kimposi tälle aamuva sängystä ylös ninko telekkä pöntöstä. Jaa miksikö? No siksi tieten, kun Ukka kertoi Joulupukin käyneen Tukikohassa ja jättäneen tänne lahjuksen. Ja parraasta päästä. Hurisevvaa sorttia.

Ei eilissäehtoolla kotiotullesa huomattu mittään. Amusella pannuhuonereisula Ukan tarkka korva havaitti, että käytävässä hurisee. Ja kylymijön lämpötilat oli +2. Viikonpäiväthän net on ollu parissakympisä.

Ukka ei rupija tämän makaroonimaan laitoksen mainosmieheks sattuneesta syystä, mutta jotta tiijetään, mitä pelataan, niillaitan kuvat kuiten, että kaikki ossaa pittää näppisä tämmösestä irti. Tai voihase olla ninkin, että sattu Ukalle maanatakipäivän kipale, ninko tyttärelle pirssi...





Tukikohasta varrauksella iloittemissiin tähä.

1 kommentti:

  1. Varauksellahan täälläkin iloitaan, vaikkei ole uuden vehkeen hurinaa vielä kuultukaan ja toisaalta, hieman on suru sen vanhan hurinaa. Mitäs, jos tänne Blogiin, ilmestyisi videonpätkä, sisältäen uuden hurinaa saunanlauteilta tallennettuna, sekä sitten ihan koneen helmasta, vaikka eihän siitä saa kunnon kuvaa, verrattuna sen kuuntelua livenä saunanlauteilta ja -vierestä. Toivottavasti nyt on siitä iloa, "ainakin joksikin aikaa," kuten Pirkka Pekka Petelius sanoi keväällä/kesällä Pikku Kakkosen Iltasatusarjan jokaisen sadun päätteeksi, siis sanoi "sen pituinen se, ainakin joksikinaikaa."

    VastaaPoista