Teräsvaarin tehtaalla.

Poikkesimma Mummelin kans anopinpallautusreisula tänä aamuna Pakolasa, eli sielä vanhasa anopin syntymäkojisa. Sielä tieten oli tuohipärepyttymestari Armas täyvesä työntohinasa, ninko kaikki kaheksankytäyheksän vee ihmiset Suomesa ruukaa olla. Oli aamuvuorosa punonu joutessaan ennen kahveetuntija tuohisen ei sormuksen, vaan sokeripäälärin. Semmosen pienen ja sievän.

Sitä se Arttu oli ovesta sissään astuissamme justiinsa päättelemäsä...

Ukka hiukkasen varovasti kyseli, vieläkö Naruskan pärepuuta mahtaa kartanolta löytyvä. Ei löyvy, viimevviikola oli viimeset salleet Armas pärreiksi kiskonnu ja kopat olit tieten viety joulupukinkonttiloihin käsistä. Nytoli jostain Säynätsalon hyötykasvusesta puusta joutunnu pärreitä kiskoon. Naruskampuusta oli yhestä salleesta saanu irti kolokytäkuus pärettä. Nin ohkasija oli pystynny kiskommaan kaikista salleista. Keskisuomalaisesta puusta tullee justiinsa puolet, eikä se hyötykasvusen puun päre ole hyvvää taivutela. Naruskan pärreet sano Arttu olevan ninko nahkaa sitkehijä.

Tuli luvattuva Kasperin kevätviilaan hakija taas uus pärepuu sieltä Politimasta. Sielä net on harossit päreppuut. Tuuva se sitte vaikka toukokuusa, että ehtii päremestari tehhä Suomisatavuottakoppija kaikile halukkaile. Ite päremestari täyttää tulevasa marraskuusa yheksänkytä...

Tukikohtaan siirtyilemisiin huomenisa iltaammennesä tähä.