Hyvä uutinen on ainakin se, että lunta edes on. Ja täällä sitä on sen verran paljonlaisesti, ettei välitöntä pelkoa se sulamisesta ennen ensi kevättä liene. Kansakoulun korkeushyppytelineestä ja harjanvarresta rakentamassani puoliautomaattisessa mittarissa on lunta nyt 23 senttiä. Ilmatieteen laitoksen täysautomaattisessa mitarissa tuossa viiden kilometrin päässä ilmoitetaan olevan sentin enempi.
Lumensyvyys on heitellyt vuoristorataa viimeisen kolmen viikon aikana. Mittarit käväisivät jo 30 sentissä, mutta suojasäät tiivistivät lunta niin, että välillä käytiin jo alle parissakymmenessä sentissä.
Huono uutinen luonnon kannalta onkin se, että maata vasten oleva tiivistynyt lumikerros jämähti nyt pakkasten alettua kunnolla niin kovaksi, että se vaivatta kantaa jalkamiestä. Ja esimerkiksi poroa. Jäätyneen lumikerroken päällä on muutama sentti pehmoista kevyttä lunta, joka satoi tähän ainakin Naruskan kylän ympäristöön kertalaakista muutama päivä sitten.
Ukan maallikkojärjen mukaan ainakin poron kannalta tilanne aiheuttaa ilman muuta ongelmia. Koparalla ei nimittäin kaiveta jäätyneen kerroksen läpi maan pinnalle asti mitenkään. Toinen mieleen tuleva hankaluus on metsäkanalintujen kieppiin pääseminen nyt, kun ne yöksi jo tarvitsisivat lumen suojaa pakkaselta.
Hiihtelijälle ja moottorikelkkailijalle voisi tämän lumiolosuhteen noin äkkiseltäään mietittynä olevan lumella liikkumiseen optimikeli.
Ukka kolaili eilen aamulla irtolunta suunnitelmien mukaisesti tunne halkoluukulle. Se onnistui, mutta aika isolta alueelta sai takapihan auraamattoman hangen päältä lunta kerätä, kun ei tullut hommaa tehtyä ennen sitä, kun Linko-Jarkko ampui kulkuväyliltä pihapiiristä taivaan tuuliin. Siinä kolatessa tuli havainnoitua nuo edellä kerrotut lumen koostumukset. Tilanne ei ole ihan jokavuotinen.
Tukikohasta selkäkivun kanssa keppuroimisiin tähän. Ja selvennyksenä, että ei kolatessa, vaan köökkihommissa vaatimattomasti illalla naksahti. Ja liikut on yön jäläkiin hintsuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti