Meidän koiruudelle on joka vuosi tarjottu myös talvelle lähdettäessä mahdollisuus saada koppinsa lattialle jotain pehmikettä räsymaton tai vastaavan muodossa. Tähän asti tarjotut irralliset lattiaeristeet Rihlaus on suikaloinut koppinsa ulkopuolella keskimäärin ensimmäisen vartin aikana niiden saamisesta. Räsymattojen väriloistoa on sitten kevätsiivouksessa saanut kerätä jätesäkkiin selkä väärällään, että häkki saadaan säälliseen kuntoon.
Eilen illalla vein perinteen mukaisesti Rihlan koppiin ruskeankirjavan viltin. Mummeli oli varma, että suikaletta taas syntyy. Mutta nytpä kävikin toisin. Viltti oli säilynyt kopissa yön vanhaksi, joten koiruutemme taitaa vanhemmiten joltain kohdalta viisastua. Tilannetta seurataan.
Kylän poromiehistä poikkesi Enska meillä päiväkahveella eilen. Hän toi terveisiä Täplästä, joka on vaihtanut palkista. Se on jolkotellut Sallan paliskunnan puolelle tuonne Hanhikankaan suunnalle lähelle rajanylityspaikkaa. Täplällä ei ole passia, eikä viisumia. Toivottavasti se onnistuu väistelemään ne suunnattomat liikennemäärät, jotka nykyään vallitsevat suomalaisten bensarallissa rajan yli ja itänaapurin kansalaisten kauppamatkoilla Lappiin.
Poroeloa ei vielä osteta kartanolle vahenemaan. Keskimäärin Täplän koitutuminen on tapahtunut tammi-helmikuun vaihteen paikkeilla, eikä se Hanhikankaalta tänne kolmenkymmenen kilometrin päästä ihan hetkessä tule. Poro nimittäin jolkottelee energiaa mahdollisimman vähän kuluttaen kävelyvauhtia näin talviaikaan.
Tukikohasta pakkasen pitelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti