Valon juhlat ovat ulkosalla aika vähänä näin marraskuun viimeisellä kolmanneksella. Puolenpäivän aikoihin ei aurinko enää jaksa näyttäytyä kunnolla Kuukkumaharjun takaa. Yhdentoista paikkeilla auringon osa näkyi aivan selkeästi, joten Ukka sai vielä läätilleen vartin D-vitamiiniannoksen, joten ei tarvitse niitä humpuukivitamiinipillereitä niellä.
Liisan "liukkaalle" Tukikohdan pihalla pääsi eilen. Pakko oli hiekottaa pihapiiriä, kun Rihlan on saatava jokapäiväinen eväänsä. Ja postilaatikkoonkin on kurkistettava. Niin ja takapiha on hiekotettava Mummelille, joka konkoilee illankähmyssä autotallilta takaovelle.
Kaisan kaljamat ovat vielä edessä tällä viikolla. Tänään on kymmenkunta astetta miinuksella, mutta kaikki etiäiset säärintamalla antavat olettaa, että vesikeliä pukkaa taas lähipäivät. Se tietää liukasta pihaa ja liukasta keliä maantielle.
Näyttää toisena syksytalvena peräkanaa siltä, että Kallelan suunnille on kierreltävä jäätien puuttuessa maantiereittiä Siekakönkään sillan kautta. Takavuosina näihin aikoihin entisen kaupan kohdalta saattoi hurauttaa autolla Naruskajoen yli, mutta nyt ei joen jäälle juurikaan asiaa ole edes jalkamiehellä.
Muutama pilkkimies jutteli pari päivää sitten, että erään lammen jäällä pilkillä käydessään hän oli todennut, ettei jäälle ole vielä asiaa ainakaan moottorikelkalla. Teräsjäätä oli kuulemma ollut häthätää puolenkymmentä senttiä. Naruskajoen jokisuvannoissa teräsjäätä on paikoin vielä hintsummin, eikä jään päällä olevasta kohvasta ole pilkkimiehen kantajaksi. Terveellisempää on siis toistaiseksi pysytellä törmällä.
Kaamoksessa pysyy täällä mieli virkkuna, kun meillä sentään on tuota lunta omiksi tarpeiksi. Ja Linko-Jarkollekin riittää siirreltävää tässä Ukan pihapiirissä, kun vaihteeksi tyhjentyivät nuo katonlappeet lumista tähän etupihalle kuin keväällä ikään. Vaikkon syssytalavi.
Tukikohasta aurinkoa pikkuhiljaa hyvästelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti