sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kätkäläismalli katastuksessa...

Hopsulahei Ukan autotakatastuskeikkaa Kemijärvelle. Amerikanrautaan piti leima hakeman. Esitöinä siihen vaihatettiin muutamassa Kalotin korjaamossa hillihinlevyt ja palaset etusiin. Ja se kiilti kuin kullitettu kimpale hangenvalakosena, kun se syksyn rapapaskojen jäläkiin pääsi aakkosaseman kiillotuspesuun.

Katoin jo, kun inssi kuolas auton nähessään, mutta maltto kuiten vielä ostotarjouksen jättää tekemäti. Ja eikun pukille. Mittarit vinku ja vonku, eikä Ukka ymmärtäny niistä luvuista tuon taivaallista. Kohta jo inssi tuli autosta ulos ja sano kylymästi, että oikeenpuolen etuiskari on sökö. Sanoin sille heti, että olen ettimässä köykäsempää eukkova. Niija nuo kummankin puolen parkkivalot on sököt. Siihemminä, että harvoon tällä missään seisoskellaan, kun tää on ajamista varten...

Ainiin, käsijarru jäi kokeilemati. Ehin sille sanomaan, ettei sitä ruukata meillä käyttää, kun on nin tasaset pihat. Se meni kuiten ja vetas. Sitte se yritti lähtee ajamaan sillä pukilla etteenpäin, niin kuskinpuolen takaratas oli lukosa. Kumma homma, vaikka täsä on ne aapeeässäjarrut.

Sitten se inssi nosti auton kattoon asti ja haki jonku kuumailimatohottimen. Sillä ei kerinny kun minuutin sulatella käsipysäyttimen vaijeria, kun toho poltti sulakkeen ja pimeni koko halli. Vastustaa, tuumi inssi. Ukka ei tienny, itkiskö vai naurasko pimmeessä.

Nooh, ei siinä mitään. Sulakkeen paikalle kolikko ja auto pukilta alas. Inssi sano, että hänellä on samasa talosa hinuriliike, jos tämä rauta saahaan täältä ulos, niin voipi viijä suoraan pajalle. Tai hajottamolle.

Onnek se Kalotti oli vielä auki. Saatiin peretettyä ameriikanrauta lavetille, vaikka vaikeeta se mainas takaratas kiinnihirttyneenä olla. Ukka sen sinne kuiten taiteili. Ja Kalotin pihasta suoriltaan lavetilta halliin. Ja eikun taas pukille pirssi. No sehän selekis, että tässon samanlaiset takahillihtimet kun mersussa. Laatuauto siis. Oikeet jarrut on levyt ja käsipyssäytin rumpu. Ja rumpu nalakissa.

Kellokin oli menossa punaselle. Lavettimies otti rauvasta tiijot ja sano, että tää on vakkuutusyhtiön hommia, kun vauhit matkalla tälleen keskeytyy. No eipäs ensin kävässy mielessäkään.

Vakkutusyhtiötä säälittiin seuraavaks ja Mummelin kanssa ooteltiin Koivuniemen kookaupan etteisessä kolomisen tuntia, että Kasperi ehti tuleen sieltä meitit kotio kuskaamaan. Istuttiin siinä etteisessä, niinko maalaiset ikkään. Kärryt täynnä isäinpäiväntavaraa.

Kyllä Ukasta kerralla tuli se aatoksen kannattaja, että korjaamot alakaa katastamaan ja korjaamaan. Välistä jää hinurivirma työttömäks, muta ei kait ne niillä kuletuksilla voi leipääsä tehä, että ne katastuspukilta korjaamolle sääntövuoroo ajaa. Pirssithän viijään leimalle, eikä niille normisaumassa tämmösiä kuletuksia tarvii tilailla.

Joku visu tieten nyt kohta kommentoi, että tarttis ostella uuvempaa kalustoo, ettei tartte pirssejä pitkin ja poikin kuletella. Ukka voi siihen suoriltaan arvella, että kolome pirssiä on kahella kortillisella kartanolla, jollon ei tuliterää pirssiä kannatte pihalla seisotella. Tai kohtahan niitä seisoo kaks, kun näppäseevät Ukalta korttia kuivaan.

Että tämmönen tappaus Tukikohasta tällä kertaa tähä.

1 kommentti:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=OFvRnk7Lw1k

    JA KATSASTUSINSSI NAURAA

    VastaaPoista