torstai 17. elokuuta 2017

Isompija tunturija ettimäsä.


Olimma Karhutunturin äiteen kainalosa Käsivarresa viimeyön. Jatkoimma sieltä Tromssaan Norjanpuolele. Alakaa taas kohta arvostaan hilijasempija kairoja, kuttäälä maalimanhälinäsä liikenneympyröisä ja tunneliloisa kurvailee.

Pyhhäänasti jatkamma reisusa ja siten takas omile hillamaile, misä käsi muila käy ja ennätyssaaliita kylymijöön sielä kuulema kerttyy. Painelkaapa muukkin kynelekykenevät sinne. Jängät sielä notkuu keltasta kultaa...

Tukikohtaan pallailemissiin pikkuhilijaa tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti