Tälle ehtoolle oli vuorossa pihan hiekoitusta sen jälkeen, kun Linko-Jarkko käväisi traktorinsa etukuormaajalla siirtelemässä peltikatolta toissayönä pudonneet kymmenkunta kuutiota tai enemmänkin lumet lasten liukumäeksi.
Eipä siellä pimeässä ulkoportaan nurkkauksessa hiekkaa hakiessa mitään olisi Ukan silmiin pistänytkään, ellei otsalamppu olisi ollut päässä. Täällähän ei tosipuheessa ilman otsalamppua ulkosalla pysty liikkumaan kuin rapiat pari tuntia puolen päivän huitteilla, kun kaamos pimentää näkymät muina aikoina.
Lampun kiilaan sattui outoja. Piti oikein pari kertaa vilkaista, mitä vanhat silmät näkivät. Siihen oli päättynyt yhden pyyn elämä. Pitänee käydä vielä huomenissa tarkemmin tekemässä paikkatutkintaa, josko tämän kauniin linnun kuolinsyy selviäisi. Yläpuolella on sviitin ikkuna, mutta kanalintu ei ainakaan aiemmin ole ikkunaan tällä kartanolla lentänyt. Metsolle olen joskus kuullut sellaisenkin vahingon tosin tapahtuneen, mutta ei meillä.
Erikoisemmalta tuntuva tapahtuma. Ei pysty oikein pihapiirissä kuuntelemalla selvittämään, vieläkö viheltelijöitä jäi eloon. Kuuluu nimittäin tuolta joen takaa sen verran murskekoneiden meteliä yötä päivää, että pyyn vihellykset peittyvät niiden alle. Eikäpä Ukka ainakaan ihan kaikkia vihellyksiä pyyn soittelemana taida muutenkaan enää kuulla...
Tukikohasta luontoa seurailemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti