Koivuilla oli sikäli tuuria, että Ukka repi turhaan vartin verran moottorisahaa käyntiin Kallelan rannassa. Rakkine ei suostunut kuitenkaan tyhjäkäyntiä kummempiin kierroksiin. Koivut saivat sahalla katkaisemisen sijaan jatkoaikaa elämälleen, kun kopistelimme niistä yksi kerrallaan kaikki lumet maahan. Ja niskaan.
Ihan hyvin koivut palveluksesta kiittivät ja alkoivat oikoa itseään kiitollisen oloisina normiasentoonsa.
Murskemiehet eivät pyhää joutaneet viettämään. Kuutsijängäntien ainoa pieni hiekkamonttu on ahdettu täyteen kaikenkarvaista työkonetta. Lipunlaskun aikaan ehtoolla siellä kuului raikkaita koneääniä, joten sora-asema lienee toiminassa.
Sinistä ja valkoista jos eilen oli Tukikohdan lipputangossa, niin sitä piisaa näinä kaamoksen hienoimpina aikoina pitkin päivää luonnossa. Lunta ja sinistä valoa on meillä vaikka myydä asti.
Linnanjuhliin kun ei tänäkään vuonna kutsua tullut, niin tyydyttiin seurailemaan asiaa syrjäsilmällä kotisohvalta. Enimmäkseen katselimme vain ikkunalaudalla palavaa kynttilää, joka ei onneksi sammunut niiden parinkymmenen eri mittaisen sähkökatkoksen aikana, jotka piristivät iltaelämää. Ja television katsomista.
Tukikohasta liiterintäyttösuunnitelmia miettimisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti