sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Ehta isännävviiri liehuu taas.

Joku saattaa muistaakki talavelta, että Ukan isännävviiri ei kestä linkousta. Sehämmeni entunen Linko-Jarkon lumilingosta läpi tuhhoisin seurauksin.

Onneks Mummeli muisti tekopitäjäsä Petäjäveellä toukokuusa käyvesä, että täältähänniitä saa. Sielon semmonen kauppa Kyläsepän huoltamon vierelä, joka viirijä myy. Kakskytäviis eerova siitä kummakso, nin sai taas laittaa puhtoosen viirin Tukikohan lipputankoon hulumuammaan.


Tukikohasta kylymäsavustusta ja sientenkeittova pyhäpäivärratoks puuhastelemissiin tähä.

2 kommenttia:

  1. Onnea uudelle isännänviirille ja tulee vesi kielelle, ainakin lohta ajatellessa, vaikken sitten sieniä niinkään perusta, mutta hyvä, kun maistuvat, kelle niistä pitää.

    VastaaPoista
  2. No nyt löydetään taas viikonloppuna perille tukikohtaan kun näemme missä viiri liehuu.

    Tulossa ollaan.

    VastaaPoista