lauantai 2. kesäkuuta 2018

Hillarallin mallija korvasienestyksessäki.

Viiskertaa lopetima viimosyksynä hillampoimintata, ennenko sittevviimen saimma sen poikki. Nyton vähän sama malli näijen korvasienijen kanssa...

Emmalttannu aamusela Kallelasta tullesa kotijoajjaisa olla pyssäyttämättä pirssijä Kuutsijängäntien laijasa. Siinon hehtaarintoista aukko, jokon ketummultamaata ja hakkuujjäläkiin siihen on vetästy matalat auraukset. Kolomenkymmenen metrin lenkki siinä vähänninko esileikkinä. Ja sienijä jokavälikösä.

Eipä tuota tarvinnu romuskapotilalle kotona kuvvihjasta, että sielolis varmaan kymmenenkilloo sienijä, eikole kaukana tiestä. Sehän tervehty Mummeli hetkohta, ja niimmyö tieten hypättiin taas leksukseejja eikun sienimaahan.

Vajava tunti siinä meni, eikä vieläkäättullu ihajjokanelijötä eikä aarijakkaan koluttuva. Ja Tukikohasa noukkapuntari, se messinkine anopiltasaatu, näytti puolkilloo pääle kymmenenkilon. Jaeikun vihreesaavi käyttööjja sienet sinne ja kylymäävettä pääle.

Aamusela pittää ottaa ittijään niskasta kiine ja alakaa keitelä nuot pakastuskuntoon. Kakskytäkuuskilloo. Ja nyt Ukan korvasienilopetus pittää. Mummelila ei takkuuta ole, kussille tullee tyttärentyvär Hallahelinä tänne. Net tietenki hyppäävä korvasienesä. Vähänninko Hallahelinätä kuulemma opettaisa...



Oishannoihin saaveihin mahtunnuvvieläki, mutta vähästäjärkeeki pittää välleen yritelä käytelä...

Tukikohasta pyhätöihivvalamistautumissiin tähä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti