Leviästi raatailit nuot tän viikon mettämiehet, ettei Ukan, vanahan miehen, tartte nähä vaivaa takapihan halakoläjän takkee, vaan hyö kuulema hoitelee asjan. Tännään oli sitte viimene päivä, jollon niitoli mahollista siirrellä katon alle. Ja net siirtyit kans.
Kaheksala äijälä on paljo enempi käsijä kuin kahella vanahuksela. Tunti siinä meni, mutta literiki täytty ja loput kärräänty halakokatokseen, joho ei nyt muuta sovikkaa. Ei ees Ukan Leksus.
Nyton hyvä lähtijä talavele. Ja Mummeli pääsee työväilluokan kotterollaan ajaan talliisa, niei tartte ikkunoita raappailla pakkasessa.
Halakoläjä oli köökkiin nähen sevverran väylällä, ettei lintuorresta meinannu saaha asijallista kuvvaa koko viikola. Kattokaa vaikka.
Tännään oli koko valosa aijjaan nin sumusta, että linnustuksesta ei oikeen meinannu tulla mittään. Ei selenny keli Naruskasa koko päivänä, vaikka kirkonkyläsile oli Mummelin kirkola käyvesä kuulema paistanu. Matka oli ollu pelekkää hernerokkaa.
Nyton aste pakkasta ehtoolla. Saa nähä, millasta lintukelijä näkkee ens viikon porukka, joka tullee näitten kymmenen kaveruksen tilalle pyhästä etteenpäin. Tämävviikkoset painelit nukkuun viimesen yösä sejjäläkiin, kun latasivat naamaasa mettopaistit. Toiset tällä viikola.
Tukikohasta tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti