Pihapuupyy viheltää.

Tultiin iltapäivällä Mummelin kanssa Kemijärveltä lastenpalautusreissusta. Se oli semmoinen tavallinen juontokeikka, jollaisia täällä Lapin perukoilla tehdään. Loimu ja Hallahelinä jäivät vastaan tulleen äitensä hoteisiin, joten Ukka selvisi kahden ja puolensadan kilometrin lenkillä. Saatiin samalla reissulla saksalaisesta kaupasta pari rahkapullaa, jotka tekevät meillä silloin ja tällöin mieluusti kauppansa.

Kotipihalla kuului pihakoivusta kovanlainen vislaus. Ukka on jo luullut, ettei semmoista taajuutta vanhan korva kuule, mutta vääräksi tuli luulo todistettua. Pihapuupyy piti sellaisen vihellyskonsertin, että korvia särki. Oikeasti vislaus kuului sisälle asti.

Pihapuupyyn kannattaisi ola tarkkana metsästysajan loppupäivät, ettei viheltäjää tapaa metsämies. Pyy on haluttua riistaa lokakuun loppuun asti. Kaunis lintu.

Kemijärven isommatkin vesialueet ovat jo jäätymässä ainakin rannoiltaan. Joutsenet vielä pystyvät siellä aikaansa viettämään, mutta lähiaikoina kannattaisi niiden nouseskella siivilleen ja käännellä kenokaulansa etelää kohti.

Kylmä vinkka puhalteli Kemijärvellä, mutta valokuvaajamummeli uskaltautui Kemijärven uuden maantiesillan päässä sen verran Lexuksen lämmöstä jalkakäytävälle, että tuoreet maisemakuvat tallentuivat kameralle.

Eihän sitä tiedä, vaikka joku innostuisi hakemaan kuvien innoittamana Kemijärven kaupunginjohtajan virkaa, joka taitaa olla parasta aikaa haettavana. Kemijärvihän tunnetaan poliittisesti tosi rattoisana paikkana, jonka johtoon voisi arvella olevan kovempikin tungos...

Tukikohasta hiljaisempaa viikonloppua odottelemisiin tähän.