sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Jääkhän karpalosato lumijen alle...

Räntää räimii. Vielä taitaa enemmistö olla vetisempää, mutta valakosta laskeutuu maaha. Oikee syksykeli. Kylymä ninko sen yhemmaan helevetisä.

Mummeli kipasi eilen ehtoopäivällä tarkkailemasa muutammaa vanahaa karpalopaikkaasa. Litravverran niitä tuli kotijo tälläkertaa käsin poimittuna. Olivat nimittäin olleet jänkäheinijen sisälä. Normistihan Mummeli vetelee karpalot marjanpoimuriin, ninko äitesä on opettannu.

Kommeita net on. Ja kirpeitä. Joku väittää, että niilä saahaan rakkovaivoja vähemmäks, mutta uskoo kuka uskoo. Apteekin aineila ainakissaa helepotusta. Nimimerkilä kokemusta vähä on.

Jospa se Marjaijjumala armahtas vielä sevverran, että sais nuita ämpärillisenkhään pakkaseen. Net on nimittäin harossit, kullaittaa hillasoppaan. Väriks ja mauks. Niija Lapinkävijän munakkaaseen...



Tukikohasta aamupalansyöjijä vartoomissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti