Tarkistimma, olisko viikosa vajavasa noussu lissää matsuja. Eipä ole. Hienot on hakkamattomat harjut vielä tuola Saukkojärven suunnila, mutta motomies on ollu armoton muutamasa paikasa sinne ajellesa. Ei olekkuin muistikuva jälelä vanhapuustosesta mettästä muutamimpaikon Saukkojärvee Sätsinkautti lähestyisä.
Sielon hehtaaritolokula syntynny uutta korvasienenkerruualuvetta. Osin vaikeekulukseksi jätetty, kunon aurattu ja oksat möyhennetty sinne maatuun. Lahovee net kait sinne, jos malttaa jonkukkymmenevvuotta ootela.
Hitsi kunnet laittais tiellaitoihin näkösäle pienijä infolappuja, joista näkis muokkauksele ajankohan, nin olis helepompi kevätkesästä painela oikijanikäsile korvismestoile. Muuhun noista hakkuualuveista ei vähhäänaikaan ole. Voi niihin joskus tulla puolukkaa ja mustikkaa, mutta risukassoista on hankalija poimittavia netkin.
Kaikkee pittää kuiten ymmärtää, vaikei hyväksyskään sitä. Ihime on, ettei rotestija isommin hakkuista kuule, kujjoskus täälon oltu kettingeisä kiinni mettähallin Tuntsahakkuista...
Yks matsutake löyty harjuja kierrelesä. Ja jonkuvverra kangasrouskuja, jokkon nousemasa. Saattas lämmin ja saje vielä jotain sienisavosta pelastaa.
Mustikkaa sielon, mutta riimalaatuva ei ihammatalasa maastosa. Selekeesti oli havvattavisa maistelemala, että korkijala on mustikka laatumarjaa, mutta tasasela alavala kankaala kevyt kenttähalla ovvieny osan makkeuvesta johonki. Kerrääjiä ainaki ulukomaalaisija kannatteis jonkukkielitaitosen hiukka opastela, että menisvät haravoineen korkijammale.
Tukikohasta viisastelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti