Pisin tauko sitte tämän plokin alottamisejjäläkeen. Elosa ollaan silti, mutta ei ole ollu oikeen rääpyvä kirjottelemaan. Ja vieläkihhän tuo on harkinnasa, kannatteeko kaupunkilaisen elämästä mittään kirjotella...Naruska sentäs oli Naruska. Sonnyt kuiten takanapäin, paitti Kallelammökivvuokrauksen osalta, ninko tiijetään.
Viimesijä palaveluksija Naruskala uusile omistajile Naruskan Tukikohasa olit halakomatalakoot. Kävimä sielä Kasperinkans parit yönseuvut olemasa ja päivijen aikana menit halakomakonheen läpitte viiskytäseittemän kiintova ahvenselekäläistä hyvää koivuva.
Kakskytäkaheksavvuota tuli puita sielä Tukikohasa tehtyvä. Emmuista, että olis roskasilimästä kummempija vahinkoja juurikhan tapahtunneen, mutta viimesele kerralle piti tieten vahinko tapahtuva. Uus isäntä Paavo oli epäonnensoturina halollaitosa ja venttilimiehenä tavammukkaan Ukka Matimpoika. Eikäpä siinä tarvita sekunttija pitempää vikaliikettä, nin vahinko tullee, kukkerran tullaksesa on. Keskisormi Paavon oikijasta käjestä linttaantu halon ja työntölevympään välliin, eikä se semmonen tieten voi iliman lekurireissuva päätyvä. Puolmatkaan leksuksella ja sieltä Jouttijärven takamailta etteempäin Kemijärvilanssila.
Onneks Paavo sai hyvät hoijot ja opperaatijot Rovaniemelä sairaalasa. Ortopetilekuri oli korjannu sormen, joka tieten tapasa näyttää tuonnempana. Huonohko muisto jäi hommista, mutta oppija ikä kaikki. Tuli tojistettuva, että opittava olleen konneela satavarma aina siitä, ettei kummassakkaan halompääsä voi käsijä pittää missäävvaheesa. Kasperin kanssa on halottu nimpaljon, että liikkeet ontullu meile kahele tutuiks. Ja Paavo oppii Irinasa kans yhtä tarkaks kuimmet. Toivotama Paavon sormele ennalleemparanemista...
Halakosavotajjäläkiin suunnistima emännänkans Helssinkiin Ukan armeijapalaverriin, joka kokkoontuminen oli yhtä vaile viijeskymmenes. Ukkaki on ajellu pitkästi toistasattaatuhatta kilometrijä autola näihin tappaamissiin, jotka ommeile ikkuinen perinne.
Kattelima Helssinkijä sekä risteilypaatista että maalimampyörästä, jokka passaa immeisijä kauppatorila. Hienot, mutta kylymätuuliset kelit olit, ja monellaista nähtävää vesiltä ja ilimasta.
Sunnuntaina ennen kotimatkaa sinivalakosilasiivilä tuli vielä taijepläjjäys. Kävimä Ateneumisa Eetelveltinnäyttelysä parintunnin kierroksen. Kova oli poika ollummaalaileen...
Mukava oli yötävasten lennelä tunteroinen pääkaupungista kotijo Rovaniemele. Kohti keskiyönaurinkova tuli hyvät mielet...
Takarreunale Urputielä lennähti savolaisten maakuntalintu matkalaukusta. Enole luonnosa kuhankeittäjätä koskaannähäny, eikä emäntäkkään. Eikä suurinosa savolaisijakkaan. Puumalan lasipajan tuote. Tunnustuksena menneestä aktiivisuuvesta ja tsempiksi tulevalevvuojele, kun järjestelemä emännänkans seuraavat tappaamisen täälä Lapin pääkaupungisa.
Urputien Tukikohasta uusija ukkoskuuroja oottelemissiin tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti