keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Pienempää lihhaa ja vähän isompaakin.

Nää keskiviikot on nykysin Ukalle vähänninko taivasossuuven petraamista, jos sitä voi immeinen elläissään petrata. Voihan sitä isola portila tunnustaa, etton tullu tehty syntijä ja vääryyttäki, mutta joskus on yritetty muutaki.

Jokku tietääki, että vaatimaton yritys petraamisesta hoijellaan nin, että Vasara pääsee kertaviikossa keskelläviikkoo saunomaan, kuhhällä oma sauna nous taivaan tuuliin täsä jokuvuossitte.

Vasarale ajetaan Kovellinlehontien kautti. Son semmonen mettänen tie, joson ihammuutama talo, mutta pitkijä korpiossuuksija myös. Ja tieten elikoita, ninko täälä Lapisa ruukaa olla.

Ei näy muita kanalinuja, mutta mettoja ninkin. Teeret on hukasa, Koppeloja näky tänpäivän reissula neljäsä eri paikasa. Ykstosivvaan kerrallaan, mutta kuiten. Sehämmuuttuu hyvälä säkälä kymmeneks, kuhan kesä onnistus.


Eikä päässy kilometrijä pitemmäle kuvatusta koppelosta, nin jopa olit hirvet tölläämäsä tielä. Emä ja ylivuotinevvasa, joka varmana saa lähisinäaikona sorkkaa äiteltään. Vai saattaa se antaa ylivuotisen kulukija porukasa vähänaikaa, en tarkkaan tiijä, kunen mettästele.


Siinä met tölläsimmä toisijamme minnuutinpari. Hirvet niskat solovasa ja Ukka autuva hilijaa liikutellennin, että saijjonkullaisen potretin.

Tännään täälä sattaa vesee. Ei paljoo, mutta kuiten sevverra, että tie alakaa sullaan. Ja paska lentään. Meinottelin pessä mustankärryn huomista varte, kuppitää lähtee viemää Artulle päreppuuta ja samala käyvä muistelemasa armeijanaikoja. Suuntana nytten Leppävirta.

Tukikohasta makkuupussija pakkailemissiin tähä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti