Eikäpä näillä kolmella kevätkuvalla hurraata pääse huutelemaan. Huhtikuun näille päiville on joinain keväinä saanut jo vaikka västäräkkiä vähäsen kuunnella. Tai ainakin peipposta. Vaan nyt ei.
Kuivalihahäkiltä näyttää tallentuneen katolla kiipeilijän jäljet. Luvan perästä siellä kiipeili männä torstakipäivänä Ukka. Yksi paksumpi pumpunsiivu jäi vielä kuivumaan häkkiinsä, mutta muut lihat siirtyilivät kylmiöön oottelemaan Kasperin tyhjiöpakkausrituaaleja viikonloppuna.
Kasperi oli lihapussin siirrellyt maistiaisten jälkeen pakasteeseen odottelemaan kesän Tuntsareissua. Jovain siellä on mukava jokitörmällä hiukopalaa kiskoa.
Tukikohan kattolumista on etupihalle viikonlopun aikana vyörynyt kolmasosa. Loput irtoilevat vasta sitten, kun ja jos lämpenee, milloin se sitten tapahtuukaan. Nollakeliä ja varsinkaan plussaa ei eilen, eikä tälle päivää ole Naruskalla nähty. Viimeöinen pakkaslukema oli aamuyön hämärissä -25 asteen luokkaa, eli kevätkelistä kaukana. Katolla on lunta rapia puoli meeteriä paksusti, joten muutama tuhat kiloa sitä jonain päivänä Linko-Jarkon iloksi pihalta löytyy. Toivottavasti ei jonkun asiakkaan tai rättipiiriläisen auto löydy loppujen lumien alta.
Maantien laidoista näkee keväästä sen verran, että lumipenkat on käyty kaatamassa. Viime viikolla taisi tapahtua se operaatio. Naruskan päätie ei vielä ole alkanut sulaa ajoradaltaan kuin ihan sieltä täältä muutaman kymmenen metrin pätkiä. Tie on jäinen ja tuuli on tuiskulumien kanssa järjestellyt siihen paikka paikoin tosi liukkaita pätkiä. Tielle ei suvikummeilla ole mitään asiaa kellään.
Päivä kuiten pitenee, vaikkei kelit vielä päivisinkään kunnolla lämpiä. Säidenhaltija antaa Ukan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti sitä, mitä hän haluaa. Meille jää vain keleistä nauttiminen, olipa net mitä vaan. Kaikki käy.
Tukikohasta pitkälahkeista sovittelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti