Ukkaa ja Kasperia alkoi tulvatilanne sen verran kiinnostaa, että hurautimme paikalle katsomaan, missä kunnossa tie nyt on. Olihan se hiukkasen ihmeellisen oloisella mallilla meitin mielestä.
Rumpu oli käyty avaamassa. Sen pystyi päättelemään kuorma-auton paripyörien jäljistä. Rummun avaamisen jälkeen työmaa oli jätetty sinälleen. Oudoksi asian tekee se, että tie on ennen rumpuaukaisua huuhtoontunut poikki noin puoliväliin asti. Syvyyttä syöpymällä oli syvimmillään vajava metri. Paikkaa ei oltu merkitty millää viisiin kummastakaan ajosuunnasta.
Hohhoijjaa. Syöpymä oli sitä kokoluokkaa, että joka siihen autolla tärhäyttää, niin etuakselistoremonttia on tiedossa ja varmasti. Ja jos vyöryy autollaan ojan pohjalle kaiken seurauksena, niin vahingot voivat olla minkälaiset vain.
Ukka tärhäytti tienkulkijoiden ratoksi paikkaan varoituskolmion, kun ei muuta kättä pidempää saapusalla ollut. Saattaahan tienpitäjä olla tulossa paikkaa puomittamaan ja ehkä korjaamaankin, mutta väliaikainen varoittaminen oli jäänyt tekemättä tyystin.
Ukka soitteli varmemmaksi vakuudeksi vielä Tienkäyttäjän linjoille, ettei urakoitsija jätä korjaustoimenpidettä puolitiehen. Ja tietä auki puolitiehen.
Tukikohasta pakkasyötä pitkästä aikaa oottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti