Häkeltyi tuo siippa tänä aamuna kaffepöydässä niin, ettei saanut kameraansa haettua. Olisi kannattanut, sillä harvoin näkee niin reuhakkaa suvunjatkamistempausta, jonka sinitiaispari järjesti yhdellä heinäseipään poikkipuulla.
Siinä seinä rytkäsi ja seipäät meinotteli seinästä revetä, kun urostintti pani parastaan. Jälkiruuaksi morsian veteli naamaansa reippasti pähkinää. Naurussa nokin. Ja urostintti hyökkäsi kyntöauran kärkikovikekasalle, jota vielä on reippasti jäljellä. Urho tieten latasi aseensa uudelleen.
Kun ei nyt kuvaa tapahtumasta ole, niin kuvitelkaapa silmät kiinni, miltä se tuntuu toukokuun puolivälin kohdalla ulkona vesisateessa 0,9 asteen tuulessa. No hyvältä se aamuvarvi tuntuis kenestä vaan, jos asioita vuosien ja vuosien taakse muistella yrittelee.
Tukikohasta etelämmäksi pikkuhiljaa siirtyilemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti