En kiusallanikaan lopeta Tukikohdan blogia, vaikka sitäkin on toivottu. Enpäs muista, kuka on toivonut, mutta joku varmasti on. En ole pitänyt näin monen päivän paussia sitten Tukikohdan perustamisen. Ilman silmälaseja ja puhelimella ei päivityksiä kuitenkaan ole kohta viiteen päivään syntynyt.
Ukka on ollut liesussa. Seliseli tietenkin, mutta saa kait sitä metsienkin asukas joskus käydä katselemassa hiukan mualimaa. Se avartaa.
Piti käydä hoitelemassa selkää. Tein ministerimallin mukaiset pimittämällä muutaman €uron rahaa, mutta vain nykyiseltä vihityltä vaimoltani. Hänen salaisesta matkakassastaan. Onnistuin saamaan sieltä 56 €uroa, jolla matkustelin Rovaniemeltä Helssinkiin. Lentokoneella. Se oli halpaa siksi, että Jyväskylästä ajettiin vapaalla. Oli ihan aavemainen olo lenskarissa, kun ei kuulunut kuin vaimeaa suhinaa kolmasosan matkasta.
Vanha selkätohtorismies käänsi ja väänsi. Ei huudattanut aamuyhdeksältä kuin minuutin, jonka jälkeen passitteli magneettikuvaan. Kuvat hakattiin levykkeelle puoliltapäivin. Sitten setä tulkkasi kuvat iltapäiväpuolikolme. Välilevyt revenneet kahdesta kohtaa, mutta ei pahasti. Kuitenkin niin pahasti, että ennalleen ilman puukkoa arveli tohtori paranevan vajaassa puolessa vuodessa. Sen aikaa käski olla hissunkissun. Se passaa Ukalle. Koko lysti kuritti säästöpossua 360 €uroa, eli ei niin kovin paha. Ainakaan palveluun ja ajankulumiseen verrattuna. Ja huojennuksesta siitä, että lintallaanko ja kipeillä selkälihoillako taitetaan loppuelämä. Ei siis niin, jos ukko tiesi. Enkä epäile yhtään, etteikö ollut alansa miehiä.
Mummelin Subarun Ukka sai Ranen korjaamolta Liedosta sovittuna aikana perjantaina. Lytyt oli oikaistu, ja pirssi on kuin pakasta vetaistu keulaltaan. Tästä kuluerästä vastailee vakuutusmaksukassa, joten ei kuritettu omaa lompsaa kuin puolitoistasataa. Pikku summa, kun auto uusiintui. Tai pikku ja pikku. Rahaa se on, kun tienamaan aletaan. Aikaa palaa.
Viikonloppu hilluttiin armeijakavereiden kanssa. Sipoon susien keskellä väisteltiin lauantaiehtoolla Ukan elämän toiseksi kovinta ukonilmaa, jonka säiden haltijat lähettivät meren yli Viron puolelta. Sama rintama kuulemma ravisteli eteläistä osaa maastamme ainakin Jyväskylää myöten. Sipoossa keskeytyivät euroviisut ja jääkiekot sähkökatkokseen. Niillä ei kuitenkaan ollut väliä, kun tilalle saatiin everstin paistamia muurinpohjalättyjä, jotka paistettiin otsalampun valossa elävillä tulilla.
Pyhäillaksi Jaalaan. Kaverini Kivijussin ja vaimonsa kanssa raatattiin löysät pois ja ensimmäisenä arkiaamuna tyhjennettiin katiska ahvenista ja keittomateesta. Ne Ukka perkoi anopille, niin saa taas hyvällä omallatunnolla pidellä hänen tytärtään kotiorjana Naruskalla. Tai miten senkin asian ottaa. Ja kuka.
Jaalasta Jyväskylään. Perämoottoriostoksien kautta. Viistoistaheppanen Jammu on Ukan mustaan telikärryyn pakattuna. Ja on siellä kumipaattitarvikkeita muitakin. Ja muutakin roinaa kuuskytäluvun koivupöydästä Elloksen rättipakettiin ja kaikkea siltä väliltä.
Jotta vauhtia saadaan pidettyä loppuun asti, niin aamulla starttaan Subarun kotimatkalle. Pitää ehtiä siirtelemään tomaattiviljelmien kehikot hemmetin kuuseen Tukikohdan takaseinältä, että rovaniemeläinen mies saa keskiviikkona aamutuimaan aloittaa puhallella auringon polttaman takaseinän vanhat hapristuneet maalit pöllynä ilmaan. Soodalla, Ja kaikki vain siksi, että päästään levittelemään vielä ostamatonta maalia kuulemma sileälle puupinnalle, jonka soodapuhaltaja on luvannut päivässä taikoa esille. Se on nähtävä paikan päällä. Jos homma onnistaa, niin sitten edetään Alapomatiaksen mallin mukaan seinä vuodessa uuteen maaliin.
Semmoista. Lyhyesti kerrottuna. Parannan tapani nyt ainakin vähäksi aikaa. Pysyttelen Tukikohdassa ainakin viikon, ellei maantie kutsu ennen sitä. Kevät on hektistä hetkeä.
Anoppilasta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti